Hoidan viimeiset sähköpostit perjantaina 23:41. Ei ehkä järkevää. Tänään on tyhypäivä ja porukka viihtyy. Mutta nyt väsyttää. Aivan sairas viikko. Tunnen oloni kerrankin vanhaksi. Must… sleep…

Olen iloinen, että tämä päivä on kohta ohi. Vuosi sitten ostin tyttärelleni ukulelen. Tänä vuonna kitaran.

Aamun hieronta-aika peruuntuu. Vatsatauti. Olen iloinen, en sairastelun vuoksi (se on aina ikävää), vaan vapautuneen ajan vuoksi. Tunti lisää ei silti hirveästi auta, kun pitäisi saada liian paljon liian pienen aikaikkunan sisällä valmiiksi.

Pikakelaus iltaan. Hurja 09-21 päivä. Vielä kerran kiitos Juhalle avusta. Luulin olevani yksin ja ahdisti 5000%, mutta saatiin tarjous puserrettua kasaan.

Energiamäärä 2%. Yritän silti kirjoittaa. Olen syönyt viimeksi joskus lounaalla. Varmaan turvauduttava taas Wolttiin.

Nyt on jotenkin hullua. Oma vikani varmaan, kun viikko on tullut ahdettua täyteen tehtäviä, työpajoja, palavereja. Yksi ihminen ei ehdi hoitamaan markkinointia, laskutusta, taloutta, projektinhallintaa, tekniikkaa, myyntiä, henkilöstöä, asiakaspalvelua ja liiketoiminnan suunnittelua. En silti halua valittaa, sillä pidän jokaisesta näistä. Se ei ole mikään salaisuus, että olen henkeen ja vereen yrittäjä. Ja työnarkomaani. Ja perfektionisti. Ja varmaan jonkin sortin autisti.

Kaikkea voi onneksi aina optimoida. Tänäänkin olen tehnyt suunnitelmia tulevaisuuden varalle muistiinpanojen ja Excelin muodossa. 18 suoritettua tehtävää ei edes ylitä päivän keskiarvoa, mutta tänään niistä puolet ovat olleet jättimäisiä möhkäleitä, joista pisimmän suorittamiseen on kulunut aikaa lähemmäs kolme tuntia.

Hengähdän. Rintaa pistää, eikä vain vertauskuvallisesti. Mikähän jumi lie, toivottavasti ei mikään sydänkohtaus kuitenkaan.

Huono merkki on, että on jäänyt useamman aamulenkki välistä ja toisinaan en ole ehtinyt syödä aamupalaakaan. En meinaa saada unta helposti, vaikka väsyttäisi ja herätessä taas nukuttaisi.

Tekemisen tulos (myynti ja laskutus) näkyy ilahduttavasti ja välittömästi vähintään firman kassassa. Hyvä boogie jatkuu.

Välillä kuitenkin toivon, että ehtisin olla myös lasten ja vaimon kanssa. Työn pitäisi olla kakkonen, nyt se on monesti kiilannut ykköseksi. Huomenna tyttäreni täyttää 14. Kun palaveri loppuu kello 17, on aika keskittyä häneen. Haemme sushia niin paljon, että se ei lopu kesken. Mutta nyt loppuu ajatus kesken. Olen aivan finaalissa…

Huomiseen.

Ainoa mikä pittää olla, niin itteensä mahdollisimman rehelliset kanavat, että pystyy sitä kautta tekemään ittensä onnelliseksi. Vaikka sulla ois 500 miljoonaa tuossa pöydällä, niin mitä sä teet, jos kuolet?

Mutta jos on mielenrauha, niin se on ihana elämä, oli se lyhtyt tai pitkä.

Jope Ruonansuu

Kuutisen tuntia unta alla. Olo on kuin haudasta noussut. Herään 6:25, mutta en pääse mitenkään vielä ylös. Jos kellojen kääntämisen ottaa vielä huomioon, on kuin olisin herännyt 5:25.

Maaliskuinen maanantai. Aamulenkillä näkyy kuitenkin pieni toivon kipinä taivaalla.

Vaikka ajatukset ovat välillä synkeät, kyllä elämä vaan voittaa. Viikkokalenteri on kaaos. Kalenteriin on raahattu viikon tehtävät, mutta vielä olisi paljon mitä periaatteessa pitäisi tehdä. Kaikki nuo yläpuolella olevat tehtävät pitäisi raahata kalenteriin. Arvaa mahtuuko?

Tehtävä kerrallaan. En stressaile mistään nyt. Päivä venyy kuuteen, mutta se ei haittaa.

Välillä liikutun ihan ihmeellisistä asioista. On hienoa olla olemassa ja elossa.

Pistä soimaan: