Kuutisen tuntia unta alla. Olo on kuin haudasta noussut. Herään 6:25, mutta en pääse mitenkään vielä ylös. Jos kellojen kääntämisen ottaa vielä huomioon, on kuin olisin herännyt 5:25.

Maaliskuinen maanantai. Aamulenkillä näkyy kuitenkin pieni toivon kipinä taivaalla.

Vaikka ajatukset ovat välillä synkeät, kyllä elämä vaan voittaa. Viikkokalenteri on kaaos. Kalenteriin on raahattu viikon tehtävät, mutta vielä olisi paljon mitä periaatteessa pitäisi tehdä. Kaikki nuo yläpuolella olevat tehtävät pitäisi raahata kalenteriin. Arvaa mahtuuko?

Tehtävä kerrallaan. En stressaile mistään nyt. Päivä venyy kuuteen, mutta se ei haittaa.

Välillä liikutun ihan ihmeellisistä asioista. On hienoa olla olemassa ja elossa.

Pistä soimaan: