En ole saanut yöllä oikein nukuttua, en tiedä miksi. Mietin taas kai liian syvällisiä. Että mitä on olla elossa tai olla olematta. Huokaus.

Aamulla on raskas olo. Vaikea hengittää. Se ei ole ahdistusta, vaan jotain muuta. Leposyke 120. Toivottavasti ei sydän oireile jotenkin. Ehkä se on vain nämä kesken jääneet unet.

Aamulenkki on raskas juosta. Hankala olo jatkuu puolille päivin, sitten se menee ohi. Ehkä elimistöni on joutunut rasitustilaan viikonlopun siipien, sipsien ja epäsuhtaisen unen vuoksi. Koitan parantaa tapani.

Töiden jälkeen äidille puhelu. Emme ole soitelleet tänä vuonna vielä kertaakaan. Jopas aika rientää. Olen elänyt näköjään jossain ihmeellisessä aikasilmukassa. Vaari on sairaalassa, veljet maailmalla, toinen vissiin Sveitsissä ja toinen Nepalissa. Välillä harmittaa oma vähäinen yhteydenpitoni muihin ylipäätään. Mihinhän vanhat kaverini katosivat? Varmaan siihen, kun en ollut enää tekemisissä. En osaa. Ehkä joskus.

Maanantai on mennyt nopeasti. Eihän tässä muuta enää joudakaan, kun on jo pian mentävä maate.