Viikonloppu on takanapäin. Jäi hieman liian lyhyeksi tällä kertaa, mutta ei se mitään. Herään maanantaihin väsyneenä, mutta ihan hyvällä tuulella. Päivä kulkee omia menojaan. Laskutusten jälkeen pääsen lähtemään kotiin jo kuuden jälkeen, jippii. Milloinhan tulee takaisin ne ajat, jolloin päivä päättyy kahdeksan tai yhdeksän tunnin työnteon jälkeen?

Toisaalta, mitä muutakaan tekisin? Ei sarjojen katselu tai paikallaan lilluminen ole koskaan ollut se pääjuttu. Koodailisin tai säätäisin koko ajan jotain kuitenkin. Ehkä se jaksaminen on ainoa asia, josta olen ohikiitävän hetken ajan ”huolissani”. Mutta kyllähän tässä on hyvin jaksettukin.

Rauhallisempia aikoja on ehkä turha odottaa ennen kesälomaa. Mutta parempaa päivärytmiä voi alkaa jo kehittämään pian.

Päivä kerrallaan.

PS. Lue myös tämä: Näin uudistettiin Vierityspalkki.fi