Tänäänkin herään kuuden maissa ja lähden ulos. 5 tuntia 40 minuuttia jälleen unta. Nyt menee jotenkin huonosti tällä saralla… jostain syystä ei silti ole liian väsynyt olo. En haluaisi tottua tähän.

Hierontaan Tinolle. Mukava taas käydä parin kuukauden jälkeen. Hän kertoo tarkistaneensa blogistani, että ensi kuussa on tullut käytyä kymmenen vuotta. Hämmentävää, miten aika rientää. En muista kirjanneeni moista ylös. Tavallaan aika siistiä.

Kun paikat on kunnossa, kävelen toimistolle. Siellä on tiimi täysillä työn touhussa. Viimeistelen blogikirjoitukseni aiheesta GitHub Copilot ja ChatGPT – Tekoälykaveri WordPress-verkkosivujen rakentamisessa. Siitä tulee täydellisen upea.

Yht’äkkiä kello on neljä ja harjoittelijat lähtevät kotiin. Minä aloitan päivän ”oikeat työt”, mitä ne sitten lienevätkään. On oikeita töitä myös markkinointihommat, itse asiassa parasta työtä mitä on, kaikista mukavinta on kaikki liiketoimintaan liittyvä. Kunpa sitä saisi tehdä tulevaisuudessa enemmän, tai pelkästään. Todennäköisesti siihen tarjoutuu mahdollisuus.

Tuuli ujeltaa. Jyväskylään on saapunut märkä ja liukas loskasää. Hyh.

Hyvä päivä.

Huonosti nukuttu yö takana. Viisi tuntia ei vain riitä, ei millään. Töitä 8-20. Tänään tosin palvelinten huoltoikkuna. Ehkä saamme nämäkin hommat ulkoistettua joskus. Teen paljon työtä nyt sen eteen, että kaikki mitä muut voivat tehdä, myös tekevät. Rahaa saa aina lisää, aikaa ei mistään.

Tänään on tuntunut siltä, että olen saanut paljon aikaan. Ahdistus ei kasva, kun ei mieti liikaa.

21.34, iltapalan kautta nukkumaan.

Miksi traakkipuuni pudottelevat lehtiä? Hoidan niitä hyvin, mutta joka toinen päivä löytyy ruskea lehti. Syytän talvea ja kuivaa ja kylmää ilmaa…

Maanantai. Nousen pystyyn 5:45. RoutineFlow toimii, sillä olen hoitanut kaikki aamurutiinit seitsemään mennessä, lenkkiä myöten. Ehdin kerrankin juoda aamukahvini rauhassa ja ehdin silti kahdeksaksi töihin. Ihan hullun siistiä!

Töissä menee hyvin, mutta en vielä pääse panostamaan niin hyvin markkinointiin kuin ajattelin. Olen vastuussa niin monesta asiasta. Mutta nautin tästä.

Otan tietokoneen mukaan kotiin. Virhe. Kun avaan koneen kotona, on kuin työpäivä olisi alkanut alusta. Yksi tehtävä johtaa toiseen. Vaikka saan taas paljon aikaiseksi, kahdeksalta illalla havahdun, että eihän tässä ole mitään järkeä. Asiat kyllä odottavat huomiseen. Teen aivan liikaa, mutta minkäs sille mahtaa, kun draivi on kova.

Päivä ei ole sisältänyt tarpeeksi omaa aikaa. Kello on jo yhdeksän. Ehkä katson jakson jotain hyvää sarjaa ja sittenhän tästä jo joutaa unten maille…

Avaan silmäni jossain kahdeksan aikoihin. Jatkan unia ja herään uudelleen, kun ajastimella toimiva kaktusvalo maalaa huoneen vihreäksi. Kello on yhdeksän kieppeillä. Torkun silti lisää. Päätän, että koska on sunnuntai, menen fiiliksen mukaan. Kerään itseäni yhdeltätoista ja lähden saman tien ulos juoksemaan.

Viisikilometrinen lenkki sujuu omalla painollaan. Kuuntelen äänikirjaa Valitse myynnin kasvu, mutta viimeiseen viiteen minuuttiin huomaan, että ajatusteni takia en ole keskittynyt kirjaan laisinkaan. Hyvä kirja herättää ajatuksia ja tämä on juuri sellainen.

Päivä itsessään on ollut tasapaksu. Olen kirjoittanut, kirjoittanut, suunnitellut, kirjoittanut lisää. Muistiinpanoja ja aihioita blogiartikkeleihin. Pää elää jo vahvasti ensi viikkoa. Mitä kaikkea se tuokaan tullessaan, mietin.

Tämä on ensimmäinen kerta kun ajastan reflektoinnin osana RoutineFlow-iltarutiinia. Aivan mainio app. Tämän tekstin kirjoittamiseen meni noin seitsemän minuuttia.

Lauantai. Rauhoittumisen päivä. Vain kolmen kilometrin juoksulenkki. Hyvää vaimon tekemää kasvisruokaa. Hyvä mieli.

Päivä sisältää koneella istumista, Linuxin säätämistä, kirjaa, viihtymistä. On jotenkin mukavaa, että koko järjestelmää pystyy tuunaamaan CSS:llä. Käytän Windowsia enää pelkästään pelaamiseen. Mac töissä, Linux kotona, Windows videopeleihin. Näin sen pitää mennäkin.