Koska on sunnuntai, päätän etten laita herätystä tällä kertaa. Valvomiseksi on mennyt taas, olisinko kahden-kolmen aikaan mennyt nukkumaan. Yhdeltätoista ylös ja ”aamurutiinit” käyntiin. Lenkillä vesi piiskaa naamaa.

Saan kaikki päivän askareet ja rutiinit tehtyä jo ennen kolmea. Ehdin jopa järjestellä alustavasti ensi viikon tehtävät kalenteriin. Viikko tulee olemaan taas ihan täynnä, mutta en mieti sitä nyt. Minua ei stressaa työtehtävät, mutta jonkin verran vaikuttaa isot muutokset ja päätökset tai jos mielipide-eroja tai vänkäämistä syntyy keskeisiin asioihin, joista minulla on vahvoja näkemyksiä.

Vaikka olenkin nykyään skarpimpi, sisälläni on yhä se herkkä ahdistuja. Terapian kautta olen onneksi päässyt kääntämään ahdistukseni voimavaraksi niin, että lamaannuttavan vaikutuksen sijaan se kannustaa ajamaan asioita entistä voimakkaammin eteenpäin. Kun aiemmin luovutin ahdistuksen yltäessä, nykyään pusken homman maaliin.

Koska sunnuntaipäivän hommat on taputeltu, se tietää sitä että loppupäivänä ei ole mitään strukturoitua tekemistä. Vietän päivän mitä todennäköisemmin hyvän kirjan, pelin (Overwatch) tai katsottavan parissa. Mukavan rento viikonloppu, jota on vielä kosolti jäljelläkin. Jee!