Se on siinä. Nyt pitäisi olla kaikki valmiina joulua varten.

Yritän tyhjentää pääni. Tähän lokiin ei irtoa tekstiä yhtään enempää. Öitä.

Miksi teen itselleni näin? Taas 9-21 toimistolla. Yritän tehdä aivan liikaa asioita ennen joulua. Miksi vedän itseni aivan piippuun ennen lomaa? Viimekin jouluna muistan, että vielä aattona stressailin jostain työasiasta.

Väsyneenä ahdistus menee helposti tappiin. Mutta ahdistaisi varmaan muutenkin, koska mielessä pyörii monta epävarmuustekijää työrintamalla. Oman tonttini hoidan 200%, mutta riittääkö se?

Joku on ostanut Dumle-munkkia. Nyt iltapala ja vartin Netflixiä. Todennäköisesti nukahdan pulla suussa, sen verran kova väsymys. Hulluin olo juuri nyt, kun on neljättä yötä nukkunut alle viisi tuntia…

Kerrankin lokikirjaa kirjoittamassa ”ihmisten aikaan”. Tänään on mennyt kaikki aikalailla putkeen. Pidän uudesta roolistani töissä, jossa ei tarvitse hikoilla siitä ehtiikö koodata. Tänäänkin olen hoitanut henkilöstöasioita, uuden harjoittelijan aloittamiseen vaadittuja asioita, firman dokumentointia ja asiakaspalvelua. Teknisiä tehtäviäkin olisi paljon, mutta ne saavat odottaa välipäivien rauhallisuutta.

Öisin tulee koodattua ja valvottua jostain syystä. Koneisto on kuin Liikkuvassa Linnassa, se liikkuu siitä huolimatta, että se rohisee ja natisee.

Viikon unet näyttävät punaista. Pisteet 37/100. Ehkä ensi yönä nukuttaa. 4h 51min ei vaan riitä. Ei sitten millään.

Maanantai. Viimeistä viikkoa viedään työmaalla tämän vuoden puolella. Perjantaina aaton aattona olen jo vapailla. Sitä ennen olisi niin paljon tekemistä.

Herään liian myöhään. Lenkit jää taas väliin, koska haluan nukkua. Ollut trendinä viime aamuina. Meni taas myöhään koodatessa.

Töissä ysistä ysiin. Miten menikin niin myöhään? Jotenkin sitä vain unohtuu tekemään tehtävää toisen perään. Milloinhan ehdin elää? Ehkä tämä on sitä elämää.

Joulua kohden helpottaa. Toivon ainakin niin.

Menipä taas lokikirjan kirjoittaminen hilkulle. Kello on 23:54 ja istun vieläkin tietokoneella, mitäs muutakaan kuin koodia kirjoittamassa. Kehittelin tähän vielä illan päälle kevyen välimuistitustekniikan listaani. GitHubista löytyy eteneminen ja lista tietysti tutusta osoitteesta. Nyt ei pitäisi ainakaan listan jäsenet hävitä näkyvistä sen takia, että instanssini ei hetkellisesti jaksa ihmisten rämppäilyä.

Palataan aikakoneessa aamuun.

---

Nukun 6 tuntia, 21 minuuttia. Nukkumaanmenoaika 3:40, heräämisajankohta 10:19. Onneksi ei kuitenkaan väsytä liikaa. Aamupala ja ulos lenkille. Kymmenen kilometrin juoksu virkistää, vaikka matkalla alkaa särkemään päätä. Veri kohisee korvissa. Sykkeet ovat jotenkin tänään olleet korkealla. Se on kai tuo lumihanki ja koodaamisen takia harventuneet harjoitukset.

Kotona päänsärky on jo pahasti tulilla, mutta puuhastelen silti omiani. Aloittelen sivuprojektin koodaamista, tällä kertaa tuotos ei ole minua itseäni varten. Man’s gotta do what man’s gotta do.

Kesken pitää kuitenkin jättää. Äänet ja valot sattuvat. Migreeni on tulilla. Menen huoneeseen, laitan valot pois ja oven kiinni ja pökrään siihen.

Joitakin tunteja myöhemmin herään hikisenä. Kello on yli seitsemän illalla. Päänsärystä on jäljellä etäinen jomotus. Päätän nousta ylös takaisin touhuilemaan. Jatkan täsmälleen siitä mihin jäin ennen pökertymistäni, eli ryhdyn jälleen koodaamaan. En aio lipsua tämän päivän tavoitteistani.

Ilta menee nopeasti. Lapset välissä nukkumaan. Odottelen vieläkin pyykkikoneen valmistumista. Sittenhän tästä joutaa itsekin pehkuihin.

Ainoa mikä harmittaa tällä viikolla ja viikonloppuna on, että en ehtinyt pelata yhtään. Sellainen ”viihde” jäi kokonaan pois. En ehtinyt juurikaan rentoutua mitenkään. No, onneksi seuraavat neljä päivää enää kovaa ajoa ja sitten alkaa joulunvietto. Jouluna en kyllä tee yhtään mitään ”raskasta”. Nyt sykitään, sitten levätään.