Herään maanantaihin. Järkyttävä väsymys. Ei tule mitään. En aio lähteä lenkille. Ei motivoi. Sen sijaan kääriydyn takaisin peiton alle ja nukahdan uudelleen. Näin on hyvä.

Tässä asunnossa on hyvää se, että se ei ole liian kuuma. Edellisessä oli talvellakin 26 astetta. Nukun paremmin, kun lämpötila on 18 ja 20 välillä. Viileämpi huoneilma on tutkitusti hyvä juttu yöunille. Tämä aiheuttaa kuitenkin herätessä sen, että ei millään haluaisi nousta lämpimästä peiton alta. Olisipa aamutakki.

Herään kahdeksan pintaan aamupalalle ja aamukahville. Kaikki muut vetelevät sikeitä. Koulu on antanut vapaapäivän itsenäisyyspäivän aaton aattona, koska lapsilla oli joku lauantai aiemmin koulua.

Töissä kahvia ja aamupalaveriin. Väki on vajaa, ei päästään, vaan lukumäräältään. Osa on ottanut pidemmän viikonlopun. Kun viikon hommat on selvillä, ryhdymme hommiin. Koutsailen uutta harjoittelijaamme välissä. Menee ajantaju. On aika lähteä syömään.

Pizzaa eilen, pizzaa lounaalla, pizzaa illalla. Karkaa lapasesta. Istun lounaalla yksin. Katson kelloa ja kauhukseni huomaan, että palaverin alkuun on kaksi minuuttia, eikä ruokatilaukseni ole edes vielä saapunut pöytään. En yleensä unohda palavereja, en muista milloin viimeksi on käynyt näin. Laitan heti työkavereille viestiä, että kertokaa että tuli äkillinen este ja tulen myöhässä.

Kun pääsen toimistolle, huomaan ettei asiakas ole palaverissa. Odottelemme hetken ja painumme jatkamaan hommia. Asiakas pahoittelee meilitse, että on unohtanut palaverin. Sovimme uuden ajan. Onni onnettomuudessa. Huvittaa.

Töissä venyy pitkälle iltaan. Saan paljon aikaan, mm. air-blocksista ison releasen.

Päivä hurahti taas jonnekin. Huomenna on itsenäisyyspäivä. Aion soittaa taas pianolla Finlandian.