Lokikirja ja blogi on nyt osa Fediversumia. Tämä päiväkirjamerkintä toimii siis ensimmäisenä ActivityPubin kautta maailmalle julkaistavana kirjoituksena. Äärimmäisen mielenkiintoista on etenkin nähdä kuinka tämä näkyy Mastodonin puolella, eli esimerkiksi minun instanssissani. Tämä blogi pyörii omana instanssinaan WordPressin päällä ActivityPub ja Webfinger lisäosien avulla. Löydät ohjeen feditips-tilin postauksen alta.

Eli jos haluat seurata tätä blogia Fediversessä, laita instanssisi hakuun: @admin@www.rollemaa.fi

Minulta on kysytty paljon Mastodonista ja työstössä on jatkokirjoitus aiemmalle artikkelilleni. Kuumimpina kysymyksinä tällä hetkellä muunmuassa miten löytää seuraajia, kuinka vaihtaa instanssia ja mikä instanssi kannattaa valita. Kokonainen pikaopas osa kaksi tulossa siis pian.

Nyt olemme kuitenkin lokikirjan puolella, jonka tarkoitus on reflektoida päivääni. Eli mitäs tänään? Aamukoomat ovat järkyttäviä. Otan unta kerrankin kahdeksaan asti, eli aamulenkki saa jäädä. Etäpäivän jatko-osa, mutta aamu alkaa kuitenkin terapialla. Työpäivä käynnistyy vasta yhdentoista jälkeen ja jatkuu pitkälle iltakuuteen. Taas.

Nyt on kova vauhti. Rauhoittuisipa meno.

Väsyttää. Todella. Väsymyksen intensiteetti vain kasvaa. Edeltävät neljä yötä viiden tunnin unilla alkaa tuntua toden teolla.

Väsyneenä keskittyminen ei ole huippua. Sen huomaan päivän aikana. Aivot ovat kuin apinalla, poukkoilen reaktiivisesti hommasta toiseen.

Pikakelaus iltaan. Menikö päivä muka jo? Vauhti on kova. Pää ei pysy perässä. Otan melatoniinin, sillä kello hälyttää.

Silmät eivät meinaa pysyä auki. Kohta on levättävä. Aamulla taas mennään.

Tänään tulee kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun aloitin tämän lokikirjan. 365 päivää, 365 kirjoitusta. Tai no, jos varsinaiset artikkelit laskee blogin, firman blogin ja leffablogin puolella, tulee kirjoituksia paljon enemmän.

Maanantai. Täten otan tavoitteeksi kirjoittaa joka päivä.

8.11.2021

Päivittäinen kirjoittaminen on auttanut hahmottamaan elämää, aikaa, asioita, tavoitteita ja saavutuksia. Kiitollisuuspäiväkirja tässä samassa yhteydessä on saanut arvostamaan elettyä elämää ja tätä hetkeä. Päiväkirjasta on ollut kaikin puolin hyötyä. Suosittelen jokaiselle.

Nyt kun vuosi on pyörähtänyt ympäri, pystyn koodaamaan ”tänä päivänä vuosi sitten” ominaisuuden. Sitä onkin sitten kiehtova seurata. Aion jatkaa kirjoittamista, nyt kun tästä on tullut hyvä tapa.

Mitäs tänään? Liian pitkää päivää, liian vähän unta. Taas. Ei tämä taida nyt hetkeen helpottaa. Voi voi.

Päivä kääntyy ehtoon puoleen. Olen taas unohtanut syödä. Sateinen ja harmaa päivä. Kävellessä ulkona sateessa pohdin, että tavallaan mukavaa tämäkin. Olen elossa.

Nukun pitkään. Tuli valvottua. Ulkona sataa ja jalkoja särkee, joten lenkki jääköön tällä kertaa väliin.

Koodia. Ruokaa. En ole pelaillut pitkään aikaan. Pitää korjata asia.

Juuri nyt ei ole mitään ihmeellistä sanottavaa. Paitsi Mastodonissa. Ihmisiä alkaa varmaan kyllästyttämään tämä jatkuva Mastodon-pöhinäni. Mutta mitä sitten.

Ehkä tästä taas joutaa.