Herään vasta kun lapset ovat lähdössä kouluun. Kuusi tuntia aivan kuin tukki. Väsyttää. Huomaan, että olen nukkunut lenkillelähtöajan yli. Taas.

Terapiassa on vähän rankempi sessio. Kahvia ja kotitoimistolle. Niinsanottu ”säläpäivä” tänään, eli pirstaloitunutta tekemistä vähän sitä sun tänne. 18 tehtävää valmiiksi. Onhan sitä siinäkin.

Stressi ja ahdistus ovat läsnä nyt. Iltaisin en oikein osaa rauhoittua. Pakastimessa on iso paketti jäätelöä, johon en ole koskenut. Tänään taidan kerrankin lasten nukkumaanmenon jälkeen katsoa telkkaria ja syödä suklaajäätelöä. Se on suunnitelma. Serverisäädöt ja muu koneella koomailu jääköön nyt hetkeksi.

Hieman harmittaa, kun työpäivä venyy ja lenkki jää myöhäiseksi. Muuten olisin mennyt, mutta tyhjällä vatsalla ei viitsi juosta. Kun vatsan syö täyteen, on sama ongelma mutta käänteisesti; Täydellä vatsalla ei viitsi juosta.

En tiedä miksi ruoskin itseäni esimerkiksi lenkkeilystä. Vaatimustaso itseäni kohtaan on välillä kohtuuton. Jotenkin kuvittelen, että ennen tein enemmän ja on jatkuvasti ylitettävä itsensä. On ihan pakko tarkistaa, miten vuosi sitten. Ohhoh. Sama homma tuolloin.

Yritän nyt kuunnella itseäni paremmin.

Ehkä itseltään ei kannattaisi vaatia liikaa. Voisin aivan hyvin pudottaa liikuntatavoitteen vaikka kahteen kertaan viikossa tai vaihtaa lukutavoitteeksi joka toinen päivä. Näin todennäköisesti teenkin heti kun alkaa ahdistamaan. Vielä toistaiseksi kaikki on hyvin.

Keskiviikkona, 1. joulukuuta 2021