Väsyttää. Todella. Väsymyksen intensiteetti vain kasvaa. Edeltävät neljä yötä viiden tunnin unilla alkaa tuntua toden teolla.

Väsyneenä keskittyminen ei ole huippua. Sen huomaan päivän aikana. Aivot ovat kuin apinalla, poukkoilen reaktiivisesti hommasta toiseen.

Pikakelaus iltaan. Menikö päivä muka jo? Vauhti on kova. Pää ei pysy perässä. Otan melatoniinin, sillä kello hälyttää.

Silmät eivät meinaa pysyä auki. Kohta on levättävä. Aamulla taas mennään.