Herään viimeiseen syyslomapäivään. Ankean harmaa keskiviikko. Tiistai on ollut lopulta mahtava. Illan kruunaa loistava elokuva.

Lapset lähtevät kouluun, poika yhdeksään ja tytär kymmeneen. Tämän jälkeen teen itselleni aamukahvin, syön aamupalan, sitten pientä koodailua, musiikkia soimaan. Hyvä fiilis, ahdistus loistaa poissaolollaan. Elvyttelen hieman irkkiteemaani ja päivittelen jotain vanhentuneita ohjeita Pulinan sivuille.

Aurinko ei pilkahda koko päivänä. Taivasta peittää tasaisen valkoinen sumuverho. On kuin taivaankannelle olisi lätkäisty valtava paperiarkki. Ulos katsominen herättää negatiivisia tunteita. En taida lähteä lenkille tänään.

Käyn puolen päivän jälkeen kaupassa. Tuotuani ruoat kotiin alan tekemään ruokaa. Rakettispagetti ja kastike onnistuvat hyvin. Haen Manun iltapäiväkerhosta (”jälkkäristä”) neljältä. Ruoka uppoaa lapsille, kuulemma tosi hyvää. Olen iloinen.

Ajatukset pysyvät enimmäkseen hyvin poissa töistä, mutta välillä ne karkaavat huomiseen. Huominen on huomenna. Nyt on nyt.

Korkkaan Pepsi Max Mangon ja menen Overwatchin pariin. Päivää on vielä jäljellä…

Herään seitsemältä. Ei meinaa saada silmiä auki, vaikka unta on alla melkein kahdeksan tuntia. Lapsille aamupala silmät ummessa. Kun poika on lähtenyt kouluun, heittäydyn sänkyyn. Avaan seuraavan kerran silmäni kymmenen jälkeen. Uni on tehnyt hyvää, olo on mitä mahtavin. Laahustan keittiöön ja teen itselleni aamupalaa. Juon kahvit rauhakseltaan ja pian poika tuleekin jo kotiin.

Kuten eilenkin, koti tuntuu aavetalolta. Ei tämä vain ole mitään ilman Veeraa. Luulin osaavani olla itsekseni, mutta kyllä tämä pirun outoa on. Ikäväkin jo on. Ehkä se on tämä loma, kun en ole kehitellyt itselleni mitään ihmeellistä tekemistä. Oman musiikin säveltäminen ei nyt oikein innosta, mutta pianoa olen soittanut. En aio ottaa stressiä mistään, enkä ole ottanut. Teen vähän SEO-juttuja, mutta en veny liikaa ”työhommiin”. Nautin tästä.

Mietin lenkille lähtemistä pitkin päivää. Ensin ajattelen skippaavani, mutta olo on sen verran hyvä, että Lotan kotiintullessa päätän lähteä juoksemaan. Se kannattaa, sillä olo on mitä mainioin. Saan hyvin pidettyä vauhtia yllä, eikä mihinkään säre. Maanantai-iltana vasenta jalkaa rupesi taas kovasti kolottamaan, mutta nyt sekin on kuin muisto vain. Ehkä se oli vain rasitusta siitä, kun yht’äkkiä taas juostaan viikon tauon jälkeen. Näin se on nähtävä, sillä jalka toimii taas pirun hyvin. Syksyn parhaita kympin polkuja.

Kotiin tullessa nälkä on huutava. Olen unohtanut taas syödä. Tilaamme McDonald’sista nugetteja. Vetäsen parikymmentä naamariin. Röyh. Burp. Ruoan päälle saunaan. Pojan kanssa aina ilo istua lauteilla. Pelleilemme vähän vedellä. Naurattaa ja hymyilyttää. Tänään on hyvä fiilis.

Lapset ovat aivan naatteja jo kahdeksalta. Päivä on ollut touhukas. Puoli yhdeksään mennessä talo on taas hiljainen.

Hoidan pyykit, tiskit, huonekasvit. Sitten taas ihmettelen, mitähän seuraavaksi. Silmät tuntuvat väsyneeltä jo itseltänikin. Mutta vielä haluan pelata, katsoa elokuvan tai molemmat.

Mukava lomatiistai, jonka aikana aika on parhaimmillaan pysähtynyt. Kuin olisi eliniän elänyt. Näitä lisää.

Herään neljältä kuurosokean vaimoni tärinällä toimivaan herätyskelloon. En koskaan totu tuohon. Rouvan taksi lähtee aikaisin, jotta se ehtii Helsinkiin aamun koitteessa. Jotain kuntoutusta siellä. Taksin on määrä saapua 4:45-5:30 välissä, mutta sitä ei kuulu viiden jälkeen, joten soitan keskukseen. Sieltä soperretaan, että jotain ristiriitaa nyt tässä.

Hieman hermostun, kun olen aamuväsynyt, enkä jaksaisi säätöä nyt – etenkin kun varmistin tilauksen kuukautta etukäteen. Kuulemma puhelun tiedot kirjattu täysin oikein, mutta varsinainen taksitilaus on ajastettu tuntia liian myöhäiseksi. Pyydän auton vähän äkäiseen pihaan. Onneksi se tuleekin lopulta noin vartissa.

Talo tuntuu oudon tyhjältä. En ihan heti saa uudelleen unta, mutta nukahdan kuitenkin jossain vaiheessa. Älyherätys herättää seitsemältä, mutta torkutan. Menen sen jälkeen herättämään Lotan, joka on hieman ärtynyt siitä, että ne herättänyt tasalta. Livahdan ruokakauppaan ostamaan kahvimaitoa ja pojalle aamupalaa. Kun tulen takaisin kaupasta, tytär kävelee vastaan ja vilkuttaa iloisena.

Kotona herätän pojan ja menen viikkopalaveriin. Jep, haluan turista yhtiökumppaneideni kanssa. Liiketoimintaan liittyvien asioiden läpikäyminen ei tunnu työltä, se on parasta ikinä. Periaatteessa voisin olla lomalla poissa, mutta nyt päätän näin. Juhalla on harmillisesti selkä naksahtanut ja hänkin on etänä. Toivottavasti ei mitään vakavampaa ja helpottaa pian. Videopuhelun loppuvaiheilla joudun pistämään mutelle tsekkaamaan, että pojalla on kaikki valmiina kouluunlähtöä varten.

Poika lähtee kouluun, videopuhelu päättyy. Kello on kahdeksan maanantaiaamuna ja minulla on syysloma. Jotenkin entistä tyhjempi olo. Nyt pitäisi osata nauttia, mutta juuri nyt se ei onnistu. Pian kuitenkin otan kahvia, nostan jalat pöydälle ja katson seitsemännen kerroksen asuntomme korkeista ikkunoista jykevää auringonnousua.

Hetken mielijohteesta päätänkin, että lähden heti lenkille, kun aurinko paistaa niin mukavasti. Pieni pakkanen saa hengityksen höyrystymään, mutta hupparilla tarkenee. Jalat toimivat erinomaisesti ja vauhtikin on hyvä, suurimman osan lenkistä alle 6 minuuttia kilometri. Hyvä fiilis. Juoksen melkein kuusi kilometriä suoraan sisään kauppaan. Ostan unohtuneet marjat ja pari Mutemania.

Kiva maanantai tähän asti. Nyt rennosti vaan.

Kotona taas. Muutaman päivän visiitti mamman luona meni nopeasti. Vielä kolme päivää lötköttelyä, tällä kertaa aivan omassa rauhassa.

Huomaa, että ”lomatekeminen” ei hirveästi eroa töiden tekemisestä, kun on tullut lähinnä koodailtua pieniä juttuja ja paranneltua firman sivustoa. Se on työni rennointa puolta, jota tekee mielellään. On mukavaa nähdä, että täydellisyydentavoittelulla on myös tuloksia, kun tilastot näyttävät iloisesti vihreää.

Pitäisi varmaan olla tekemättä näitä, mutta kun on se vaan niin mukavaa. Jotkut tekee ristisanapeliä, mutta minulle kivointa aivot narikkaan-hommaa on parantaa sivuston merkityksellisyyttä hakukoneille. Aina löytyy parannettavaa, eikä maailma tule kerralla valmiiksi.

Virheitä ei enää löydy yhtään, tämä on vain sellaista hienosäädön hienosäätöä. Aamulla oli jotenkin vaan mukava taklata ilmiselviä. Jätän suosiolla loput lomaltapaluun jälkeiseen aikaan.

Tavallaan vähän ristiriitainen fiilis siitä, että lomalla maistuu ”työn tekeminen”, tai enemmänkin, että ei se tunnu työnteolta. Yrityksen Slack-kanavalla en ole sentään huudellut. Minun pitäisi kokea itseni onnekkaaksi, kun ”työ” ei stressaa ja tuntuu mukavalta sen sijaan että poden jotain ihmeellistä sisäistä konfliktia töiden ajattelemisesta lomalla. Tämä kertoo vain siitä, että nautin työstäni ja se on enemmän kuin työ, eikä tunnu raskaalta.

Ma-ke tarkoitus olisi soittaa syntikkaa, pianoa, ehkä tehdä vähän uutta musiikkia, jos innostaa. Tai sitten vaikkapa sitä Overwatch 2:sta, enemmän kuin parin pelin verran. Tai sitten vaan leffoja ja sarjoja. Tai kirjaa. Siinäpä muutama hyvä idea.

Vaikka maanantai on lomapäivä, lapsilla alkaa taas koulu. Tulee siis herättyä ajoissa, joten siksi osallistun todennäköisesti myös omistajien viikkopalikseen. No, se on huomenna se.

Sunnuntai-ilta mennee tietokoneen ja telkkarin ääressä. Kiitos tästä viikosta kaikille, erityisesti äitimammalle.

Kello on kaksi yöllä, mutta on pakko katsoa vielä viimeinen jakso The Watcheria. Hyvä kauhusarja.

Herään yhdeksän aikoihin, mutta en meinaa saada silmiä auki. Retkipäivä, joten kiskon itseni väkisin ylös. Pari kuppia aamukahvia hieman piristää. Pakkaamme evästä matkaan ja lähdemme sitten Kilpisuolle. Pitkospuita pitkin on mukava kävellä. Suon varrella kasvaa karpaloa. Lintutornista ei näy lintuja, kova viima käy ja neliasteinen tuuli saa nenän vuotamaan.

Kävely takaisin Laukan laavulle, nuotion äärelle paistamaan makkaraa ja juomaan kahvia. Sää ei ole häävi, harmaan pilvistä ja jäätävän kylmää, mutta luonnossa on silti mukava olla. Lähdemme, kun varpaat ja sormet alkavat palelemaan sään mukaisesta pukeutumisesta huolimatta.

Takaisin äidin mökkerölle ja saunaan puita. Pyjamat päälle ja chillaamaan. Saunassa erinomaiset, suorastaan eeppiset löylyt. Ruoan jälkeen alkaa väsyttämään ja on pakko ottaa päiväunet, vaikka kello on jo viisi.

Herään seitsemän aikaan tähän todellisuuteen. Koko mökki on pimeänä ja äitinikin on päiväunilla, jotka ovat kääntyneet iltaunien puolelle. Poika on ainoa, joka ei nuku vaan pelailee sen sijaan puhelimellaan. Päätän nousta ylös ja mennä alakertaan säätämään etäyhteyttä M1 Macilleni. Virkistyn illan mittaan viimeistään siinä vaiheessa kun saan Overwatch 2:n toimimaan smoothisti NVIDIA GameStreamin ja Moonlightin avulla.

Nyt onkin sitten virkeähkö olo. Kello on 23:34. Ehkä katson jonkin leffan, tai jotain.