Tuntuu, että viikko olisi paljon pidemmällä. Kaoottista menoa. Kahdeksan tuntia ja kaksikymmentäkuusi minuuttia yöunta alla, mutta silti väsyttää, liikaakin.

Työpäivä toimistolla on vilkas, eikä keskittymiskykyä löydy mistään. Yksi kevyt julkaisu, eväslounas ja firman uuden sivuston viimeistelyä. Iltapäivällä lähdemme asiakkaan showroomille sovittamaan ja noutamaan laadukkaat alpakanvillaneuleet yllätyspalkkioksi hyvästä työstä. Hieno asiakas, hieno projekti. Tuntuu hyvältä.

Takaisin toimistolle koodaamaan. Ei millään malttaisi lopettaa. Työt venyvät iltaseitsemään. Lähden suoraan lenkille nollaamaan pääkopan. Tarkoituksena on kiertää muutama Valon kaupungin taideteos. Kellotan 10,89 km.

Vasen jalka vihoittelee yhä. Jotenkin takareisi ja nivelet ovat nyt arkoja. Hieman harmittaa, kun ei juokseminen suju niin hyvin kuin haluaisin, vaikka otin viime viikolla reippaasti lepopäiviä. Toivottavasti ei ole juoksut juostu.

Istun olohuoneen sohvalla. En ole avannut konetta kertaakaan kotiuduttuani töistä. Hyvä niin. Overwatch 2 julkaistaan viidentoista minuutin päästä, mutta en aio mennä ruuhka-aikaan pelaamaan. Nyt ei pysty. Myöhemmin sitten.

Olen aivan valmis nukkumaan, mutta olen syönyt viimeksi kunnolla lounasaikaan. Huonekasvitkin on kasteltava. Viime päivinä on tuntunut siltä, että tekemistä on liikaa. Pitäisi osata jaksottaa viikonpäivät järkevämmin.

Syysloma tulee tarpeeseen.

Miten tässä kävi taas näin?