Etäpäivä. Tänään ei ole jäänyt kalenteriin aikaa tehdä mitään yhtä asiaa yhtäjaksoisesti puolta tuntia pidempään. Koko päivä on ollut yhtä säläsilppua. Terapia, vaimon tulkkina optikolla, lounas, aspaa, koodia tuonne, silppua tänne. Huokaus. Se on vain hyväksyttävä, että näitäkin päiviä tulee vastaan.

Jalat ovat vieläkin harmillisen kipeät. Siksi päätän heti aamusta, että en lähde tänään juoksemaan. Päivän ramppailusta eri paikkoihin kertyy silti yli 10 000 askelta.

Illalla on omistajien monthly. Pää täynnä taas firman kehittämiseen liittyviä ajatuksia. Hyviä juttuja.

Nyt väsyttää. Kylläpä on vauhtia. Jotenkin tuntuu, että taas on liikaa. Eipä ole paljon musiikkia ehtinyt säveltää. Tai mitään muutakaan ylimääräistä. Mutta kyllä ne syyslomat ja joulun vapaat sieltä kolkuttelee. Nyt taotaan, kun rauta on kuumaa.