Istun uuden asunnon sohvalla. Muu perhe nukkuu. Päätä jomottaa hieman, sillä tänään olen syönyt liian harvoin ja liian raskasta. Väsymys painaa, mutta mietitäänpä ensin kulunutta päivää.

On maanantaiaamu. Näen koko yön koiranunta muutosta ja olen aivan valmis heräämään kun herätyskello havahduttaa minut valveille kuuden aikaan. Väsymys on armoton, mutta se väistyy pian kun suuntaan ajatukseni tekemään asioita. En lähde aamulenkille, sillä tiedän että tulisi muuten kiire. Jyväsmuuton miesten on määrä saapua kahdeksalta ja pesukoneiden huoltoukon yhdeltä.

Aika katoaa jonnekin ja tulee kiire pestä vanhan asunnon ikkunat. Tilaan taksin ja lähdemme viemään asunnon avaimia lukkosepänliikkeeseen. Avaimet on pakko palauttaa ennen kahtatoista, isännöinti ei jousta yhtään. Kello on 11:59 kun avaimet on palautettu. Autossa todetaan että keskus sekoilee taas, eikä matkaa ole merkattu meno-paluuksi. Matkalla soittaa myös putkari, joka on tulossa aloittamaan työt heti kahdeltatoista. Jännä, että remppa alkaa juuri avainten palautettua. Rakennusmiehet alkavat vetää vessaa palasiksi. Veeraa kismittää, hän kun puunasi ja puunasi pesuhuonetta tuntikausia…

Loppupäivä tavaroiden asettelua j kulkuväylien raivaamista.

Olen tyytyväinen. Tehokas viikonloppu kaiken kaikkiaan, eikä tavaraa ole liikaa. Asunnossa on hienot näköalat. Lapset tuhisevat tyytyväisenä omissa huoneissaan.

Ethernet cappaa 100mbittiin, vaikka yhteys on giganen. WLAN on nopeampi. Pitää selvittää huomenna, onko kytkin liian vanhaa mallia.

Vielä olisi kosolti tehtävää, mutta kotihommat saakoon odottaa parempaa hetkeä. Huomenna alkaa työt. Illalla taas kotityöt.

Pahoittelen lyhytsanaisuuttani, mutta väsymys jyskyttää päässä. Päivän sisältö on valtava, mutta resurssit eivät riitä avaamaan kaikkea tänään…