Nukun aamulla pommiin. Sinne meni aamulenkin mahdollisuus. Toisaalta, herätessä on jalat kipeät, olen ilmeisesti juossut liian tiuhaan ja lujaa taas. Näyttää olevan trendinä tämä 2-3 lepopäivää viikossa. Mihin jäi ”joka päivä lenkkeilyä”? No, ehkä 5 kertaa viikossa saa riittää. Tosin, tällä tahdilla jää neljään, jos skippan vielä yhdenkin päivän tällä viikolla. Ehkä juoksen perjantai-, lauantai- ja sunnuntaiaamuina. Näin tehdään.

Olen pari minuuttia myöhässä terapiasta, koska haluan kahvia mukaan. Terapia sujuu hyvin. Juttelua, zen-harjoitus. Mieli voi paremmin. Sitten kotiin takaisin koodaamaan.

Vihdoin etäpäivä. Nautin tästä. On kohtalon ivaa, että juuri tänään Manulle iski syysflunssa ja hän on kotona koko päivän. Se siitä täydellisestä rauhasta, jonka olisin saanut, jos molemmat lapset olisivat olleet koulussa neljään saakka.

Minulla oli aiemmin päivällä jokin ajatus, josta olisin halunnut kirjoittaa, mutta tietenkin olen nyt liian väsynyt ajattelemaan.

Etäpäivissä on se ”huono” puoli, että hommilla ei sinänsä ole alkua eikä loppua. On vaikea lopettaa mielenkiintoista koodaamisrupeamaa, kun ei tarvitse lähteä minnekään.

Lopetan työt kahdeksan jälkeen, mutta saan sivuston vietyä testiversioon asti. Kuvittelin, että en saa tällä viikolla projektia sisällönsyöttövaiheeseen, joten olen edellä tavoitteitani. Huomenna kelpaa heitellä frisbee golffia työporukan hyvinvointipäivänä, ilman että takaraivossa hakkaa stressi projekteista.

Tänäänkin on päivä, joka on tavallaan ”elämää oravanpyörässä”. Suurin osa päivästä on kulunut ruutua tuijottaessa, koodia kirjoittaessa ja kahvia tai kolajuomia juodessa (joista onneksi vain kaksi kofeiinillista). Mutta sitten taas toisaalta, tämä on sitä elämää, josta tykkään. Siisti sisätyö luksusasunnossa, laitteet viimeisen päälle, puhdas huone ja sisäilma, viherkasveja ympärillä. Lisäksi rakastava perhe, joka tukee ja auttaa, ei särkyjä missään kropan kohdassa ja jääkaapissakin on syötävää. Asiat ovat paremmin kuin hyvin.

Tässä kuussa on mennyt muuttokuluihin (muuttofirma, laiteasennukset), sähkölaskuihin (pörssisähkön loppulasku yli 500 euroa kiitos nam) ja kaikenlaiseen muuhunkin pakolliseen yli tuhat euroa rahaa. Siksi kukkaro tässä kohtaa kuukautta ammottaa lähes tyhjyyttään. Rahaa on toki kiinni sijoituksissa ja säästöissä, mutta olen tehnyt niiden nostamisen itselleni vaikeaksi.

On vain pakko kitsastella vielä hetki. Harvemmin enää nykyään menee näin tiukille lähellä palkkapäivää. Tämä on uutta pitkään aikaan ja kajastus niiltä ajoilta kun olin vaimon kanssa vielä velallinen. Nollavelkaisena tämä tilanne on hämmentävä, mutta toki jollain tavalla pelottava silti. En haluaisi, että tilin summa olisi koskaan kolminumeroinen, saati kaksinumeroinen.

Se niistä torstaisista hajatelmista. Ei(köhän) tämä taas tästä.