Herään kuuden jälkeen. Aamukävely. Päätän mennä asuntoautoon jatkamaan unia. Seuraavan kerran avaan silmäni puoli kymmenen aikaan. Menen laniluolaan, josta suurin osa koneista on jo siivottu pois. Ei siis aamupelejä. Alan purkamaan omaakin pöytäkonetta IKEA-kassiin.

Aamupalaksi lihapiirakkaa, makkaraa ja sen sellaista. Melko tuhti setti, mutta nyt jaksaa istua autossa. Kavereiden hyvästelyt ja sitten pirssiin kohti kotia. Kotona odottaa vaimon ja lasten iloinen jälleennäkeminen. On mukavaa tulla kotiin, se on paras paikka maan päällä. Vaikka olin vain kaksi päivää poissa, se tuntuu ikuisuudelta.

Päätän lähteä suoraan pitkälle lenkille. Olen juossut tällä viikolla tavallista vähemmän, joten kiskaisen 15 kilometrin lenkin. Juoksu tuntuu takkuiselta, mutta siitäkin huolimatta ihan hyvältä. Saan kuin saankin kolmenkymmenen kilometrin viikkotavoitteen täyteen, vaikka alunperin kuvittelin, että se ei tällä viikolla täyttyisi.

Lenkin jälkeen suoraan saunaan. Koska olen juuri hikoillut, ei huvita hikoilla enempää. Pojan kanssa saunotaan kaksi kertaa, se piisaa. Leffa, lasten iltasatu ja sitten konetta säätämään takaisin paikoilleen. Välissä tarkistan kasvit.

Väsyttää. Aamulla kahdeksaan töihin. Arki saa tulla, vaikka enemmänkin lepoa olisin mielelläni ottanut. Levätään sitten haudassa… ei kun siis, myöhemmin. Ehtiihän tuota.

PS. Lopetin Bearablen ja Sweepyn käytön. Kyllästyin merkkaamaan päivittäin tekemisiäni, eikä rutiinien vahvistuttua appeista ole enää ollut juurikaan hyötyä. Jatkossa käytän Akiflowta kaikkeen.