Aamulenkki sujuu hyvin. Lenkin jälkeen suoraan psykoterapiaan. Tänään on etäpäivä, kuten aina torstaisin. Terapia ja muut hoidettavat asiat on hyvä kasata torstaille.

Tänään onkin vuorossa TRE® (Tension, Stress & Trauma Release Exercise)-terapiaharjoitus. Olen skeptinen, enkä pidä liikejutuista, mutta olen valmis kokeilemaan. Tärinä leviää lonkkaluun kohdalle, kunnes on aika lopettaa harjoitus. Lasken jalat maahan, jonka jälkeen tärinä vaihtaakin paikkaa ja siirtyy käsiin. Kyyneleet alkavat valua silmistä. En hetkeen pystykään lopettamaan itkemistä, edes istuessani paikalleni. Keskustelemme tästä hetken. Paljon on vielä käsittelemättä.

TRE tuntui hirveältä. En haluaisi toistaa harjoitusta enää. Tulipahan kokeiltua. En ole terapiasessioistani kirjoittanut paljon julkisesti täällä nettipäiväkirjani puolella, mutta istunnot ovat olleet arvokkaita.

Olen kokenut lyhyen elämäni aikana paljon niin hyvää kuin pahaakin. Elämän alkupäätä sävyttivät mm. koulukiusattuna oleminen, ongelmat isäsuhteessa ja itsenäistymisen myötä välittömät raha-, päihde- ja mielenterveysongelmat. Täysi-ikäisenä plakkarissa oli luottotietojen menetys, ulosotto, sosiaalisten tilanteiden pelko, vaikea masennus ja syrjäytyminen. Puolison kuurosokeus ja epävakaa persoonallisuushäiriö toivat oman mausteensa nuoruuteen.

Aikuisiällä jäljellä on enää ahdistuneisuushäiriö, mutta asioita purkaessa kaikki kietoutuvat toisiinsa.

Tänään on ollut vaikeaa keskittyä töihin. Terapeuttini sanoi, että voi mennä montakin päivää, ennen kuin harjoituksesta toipuu henkisesti.

Nyt painun saunaan.