Maanantai-iltana iskee paha migreeni. Siis todella paha. Näitä tulee enää nykyään kerran parissa kuukaudessa. En ole diagnoosia hankkinut, mutta minulla on ollut näitä aikuisiällä säännöllisesti. Äitini kärsii samasta. Minulla kohtaukset ovat sellaisia nopeasti hiipien, salakavalasti alkavia järkyttäviä päänsärkykohtauksia, joiden aikana meinaa mennä taju. Ja yleensä meneekin. Siksi tälläkin kertaa otan pari ibuprofeiinia ja menen suosiolla pötkölleni. Kello on puoli kahdeksan, rouvan on hoidettava lapset nukkumaan.

Simahdan hetkeksi. Herään kymmenen aikaan, päässä vieläkin jyskyttää. Pidän silmiä tovin kiinni. Myöhemmin nousen vessaan ja huomaan samalla, että päänsärky on kaikonnut kokonaan pois. Nyt onkin yllättäen virkeä olo. Perhana. Siinä meni taas rytmin kääntäminen ja yöunet.

Katson Tähtiporttia muutaman jakson, sitten kanttuvei. Yöllä heräilen pariin kertaan, en saa hyvin nukuttua. On jotenkin hiostavan kuuma. Herään kuudelta, mutta päätän jatkaa unia. Yhdeltätoista kunnolla ylös. Sekavaa.

Koko päivän on ollut erittäin tuulista ja odotan saapuvaa sadetta. Keli on niin huono, että en lähde lenkille.

Illasta pilkon varastossa olevan vanhan nojatuolin ja palaset kuivajätteeseen. Unohtui mokoma kyydistä Mustankorkean reissulta, mutta onneksi olen käsistäni kätevä.

Sekava päivä jotenkin. En tiedä mikä on. Migreenin jälkeinen aika on aina vähän mitä on. Jännä sanoa mikä tällä kertaa vaikutti. Todennäköisesti ne klassiset: Liian pitkät syömisvälit, liikaa näytön tuijottelua ja niskajumit.