Heti aamusta paniikit tulilla. Polvet vellinä, päässä humisee. Nytkö se stressi iski? Lähden lenkille, ennen kuin sade ja ahdistus hyökkää niskaan rivakammin.

Useamman päivän ahdistanut ihan urakalla ja tunne tullut puskista niin pitkän hyvän jakson jälkeen. Tänään mieeln päällä ovat olleet mm.

• Stressi tulevasta muutosta ja listasta asioista, joita tulee hoitaa. Ei minua 90% niistä asioista ahdista, vaan niiden etukäteen miettiminen. Erityisesti tällä hetkellä ärsyttää pesukoneiden asennukset, jotka pitää hoitaa omaan piikkiin putkifirmalta, koska muuten kotivakuutus ei kata mahdollisia vaurioita.
• Rahanmeno. Rahaa on mennyt parin kuukauden sisään tuhottoman paljon pakollisiin asioihin, mm. vuokravakuuteen, kerralla tuleviin kolminumeroisiin laskuihin, eli terapiaan, pojan kesäkerhotoimintaan, sähköön (heippa pörssisähkö 1.8. eteenpäin). Ei riitä se, että rahaa on sattuman oikkuna mennyt kesä-heinäkuussa paljon, sitä tulee myös menemään vielä monet sataset muuttoon, pakettiauton vuokraan, IKEAan (lapsille saatava uudet sängyt yms. kerrossängyn tilalle, kun jatkossa heillä on omat huoneet)… Harmittaa lasten puolesta, että kesäreissut jäävät nyt väliin, mutta ehtiihän sitä elokuussakin.
• Lasten aamuinen tappelu. Jotenkin en ahdistuneena siedä yhtään ääntä ja meteliä. Kuuluu elämään, mutta kynnys on korkea kun fiilis on matala. Puoltaa vaan sitä, että tarvitsevat omat huoneet, kun eivät aina tule toimeen keskenään. Onneksi elokuussa tilanne muuttuu.
• Duden Security Policyn siivittämänä tullut pelottavan kuuloinen ilmoitus valkohattuhakkerilta. Todennäköisesti ei mitään isompaa, mutta paisuttelen näitä jotenkin tahtomattani mielessäni.

Ahdistus kasaantuu samalla kun asiatkin. Huomaan, että olen myös vaatinut itseltäni aivan liikaa. Kuvittelin, että en suorittaisi, mutta teen varmaankin juuri sitä mitä vastaan puhun.

Tänään en aio tehdä mitään järkevää. Tällä kertaa oikeasti.