Nukun pätkissä. Poika herättää, kertoo että ötökkä häiritsee. Sen jälkeen herään itse, kun vatsaa vääntää. Ilmeisesti lämpö nyt takertui tuohon pakkiin. Vatsa ei ole vielä aamullakaan entisensä. Harvemmin pakki näin reistailee. Toivottavasti ei pitkity.

En mieti nyt liikaa, keskityn tähän hetkeen. Tänään pidän lepopäivän puhtaasti tuon vatsan takia. Ei tuonne helteeseen parane lähteä liikkumaan muutenkaan, eilinen sen osoitti. Viisi päivää viikossa liikuntaa on silti ihan hyvä, vaikka alle 6-7 päivän viikkotavoitteeni. Pitää osata antaa itselleen släkkiäkin välillä.

Tänään koodailen taas, koska on siihen istuva fiilis. Tätä minä teen. Tämä on minun tarkoitukseni. Kyllä ne ajat tulevat myös, että teen jotain muutakin. Aivan varmasti tulevat.