Johonkin kolmeenhan se meni kun pääsi rauhoittumaan nukkumaan. Kotiin tullessani vaimo on vielä hereillä odottamassa minua, ei kuulemma halua nukkua yksin. Voi että. Tästä tulee lämmin ja rakastettu olo. On ollutkin ikävä. On mukavaa olla kotona. Jospa ei hetkeen tarvitsisi lähteä mihinkään.

Aamulla en saa silmiä auki vielä kahdeksan aikaankaan, vaan jatkan sikeitä unia puoli yhteentoista. Töitä pitäisi tehdä, mutta ”rokulipäivän” kunniaksi otan itseki rennosti, vaikka viimeksi krapulasta kärsin 9.8.2020.

Vähän sekava olo. Jatkuva reissailu ja sosiaalisuus tuntuu vieläkin nahoissa. Nyt viikonloppuna aion olla tekemättä yhtään mitään erityistä. Useampi sarja ja elokuvana katsottavana. Voisi myös mättää Overwatchia pitkästä aikaa, ollut yli viikon tauko.