Huono yö takana. Heräilen pitkin yötä ja päätän nousta jalkeille kuuden jälkeen. Lähden saman tien lenkille ja juoksen jo tutuksi tulleen neljäkilometrisen lenkin joen vartta pitkin. Kurkku on ollut koko aamun kipeä, mutta vain lievästi. Epäilen sen johtuvan yön huutamisesta ja kylmästä, ei ole muuta selitystä. En anna sen häiritä.

WCEU-tapahtuman talkit ovat toisena päivänä vähemmän kiinnostavia. Käymme silti katsomassa muutamat. Työkaverit nukkuvat vähän pidempään, joten missamme aamun esitykset.

Kun viimeisiä esityksiä viedään, saan sähköpostin, jossa kerrotaan että muutama COVID-19 tapaus on todettu tapahtuman osallistujilla, jotka ovat nyt eristyksissä. Minut valtaa suunnaton ahdistus ja kauhukuva siitä, että joudun jäämään Portugaliin tahtomattani. Toinen mitä pelkään on lentäminen flunssassa. Sitä korvakipua en ainakaan haluaisi.

Rauhoitun viimeisen WordCamp-tunnin aikana, mutta toivon tosiaan ettei tämä tästä pahenisi. Huomenna on paluulento iltapäivällä Pariisin kautta. Kaikki menee hyvin, sanon itselleni.

Pitää vielä miettiä menenkö after-partyyn. Ilmainen ruoka kiinnostaisi. Hetki kerrallaan eletään…