Terveiset ilmasta! Kirjoitan ensimmäistä kertaa koskaan lentokoneesta, 11485 metrin korkeudesta. #WCEU, here I come!

Kelataan ensin aamuun. Perinteinen aamulenkki, mutta tällä kertaa juoksen vartin verran, eli noin kolme kilometriä, sillä aikaa täytyy jäädä viime hetken pakkailuun. Toimistolla hetki töitä ja sitten matkaan. Junamatka on aika perinteisen pitkästyttävä kolmetuntinen. Eräs vanhus kertoo, että on ostanut lipun ilman pyörälippua, koska ei aikonut alunperin ottaa pyörää mukaan junaan. IT-työntekijä jakaa puhelimessa bisnessalaisuutensa koko vaunulle.

Nuoriso puhuu videopuhelua koko junamatkan. Toinen lapsi katsoo Tik Tok videoita äänet täysillä. Jollakin on vanhanaikaisen puhelimen ääni soittoäänenä niin kovalla, että en edes tiennyt että puhelimen äänet on mahdollista laittaa niin kovalle. Junamatka tuntuu kuin se kestäisi kuusi tuntia. Eikä yhteydet pelitä tietenkään kunnolla missään vaiheessa. Matkan ehkä rasittavin osuus.

Päätän ostaa Internet-yhteyden lentokoneeseen, mutta verkkomaksu ei mene läpi firman kortilla. Muistan ongelman ilmenneen aiemmin silloin kun jotain maksaa syöttämällä kortin tiedot nettisivuille. Minulla ei ole henkilökohtaista pankkitiliä Osuuspankilla, joten maksua ei saada vahvistettua. Tämä pitäisi käydä korjaamassa pankissa, mutta olen lykännyt asiaa tarpeettoman pitkään.

Maksamattoman lisäpalvelun vuoksi lähtöselvitys täytyy tehdä tiskillä. Hommassa kestää tuhottoman kauan, koska maksu on jäänyt jumiin, eikä sitä saa nollattua. Virkailija soittaa jonnekin tekniseen tukeen ja jään odottelemaan. Onneksi lento lähtee vasta useamman tunnin kuluttua. Olen menneisyyden lennoista oppinut, että on hyvä olla reilusti ajoissa, sillä mitä vain yllätyksiä voi tulla matkan aikana vastaan.

Lopulta onneksi saamme boarding passit kätöseemme. Turvatarkastus Suomen puolella on äärimmäisen helppo. Laukkua ei tarvitse purkaa, edes nesteitä ei tarvitse ottaa ulos. Jokin uusi tekniikka skannaa kaiken kroppaa myöten. Otan kuitenkin ruostumattomasta teräksestä tehdyn kellon pois kädestä ja tyhjennän taskujen sisällöt, luonnollisesti. Koko homma on minuutissa ohi, ruuhkaa ei ole ollenkaan. Kerrankin näin päin.

Pari tuntia odottelua. Evääksi löytyy ylihinnoiteltu kinkku-juusto-patonki. Pian pääsemme koneeseen.

Nousut ja laskut jännittävät minua aina suunnattomasti. Se on irrationaalista ahdistusta. Jokainen ääni triggeröi. Noustuamme helpottaa ja tuntuu samalta kuin olisi junassa. Internet lentokoneessa on ehkä paras juttu ikinä. Nopeakin tämä on, 30-50mbit.

Ensimmäisenä Porton puolella pitää metsästää WiFi ja katsoa sitten mistä löytyisi SIM-kortti datapaketilla.

Lentoani voi seurata tästä. Tämän kirjoittamishetkellä tuli katvealue (valtameri), joten kirjoituksen julkaisuhetkellä olen jossain Ison-Britannian yläpuolella.