Viileä tiistaipäivä. Herään nähtyäni unta, jossa olen metsässä veljieni kanssa. Tulemme aukealle, johon kömpii yksi täysikokoinen karhu. Myöhemmin porukkaan liittyy kaksi karhua lisää. Ihastelen otuksia, mutta veljeni kehottavat juoksemaan. Harvemmin muistan nykyään uniani tarkkaan. Tämäkin uni tulee mieleeni vasta viisikilometrisen aamulenkkini loppumetreillä äänikirjaa kuunnellessani, aasinsiltana jonkun kirjassa olevan eläimen kautta.

Työpäivä on rikkonainen, sillä sen leikkaa useampaan viipaleeseen muunmuassa terapia ja palaveri. Terapia on tälläkin kertaa melko intensiivinen. Ensimmäistä kertaa koskaan terapiaistunnon aikana silmiini kihoavat kyyneleet. On jotenkin haastavaa kuvailla sitä miltä ahdistus ja sen purkautuminen tuntuu. Saan sen lopulta puettua sanoiksi.

Tunteroisen aikana saamme paljon työstettyä. Vaikka tämä on kolmas varsinainen terapiajaksoni, tuntuu jollain tapaa, että ensimmäistä kertaa oikeasti asiat edistyvät. Pää on terapiatunnin jälkeen solmussa ja vielä olisi monta tuntia töitä tehtävänä. Onneksi tämä on poikkeusjärjestely tulevan Portugalin matkani takia, eikä jokaviikkoinen setti. Suosin terapia-ajaksi ennen tai jälkeen työpäivän, kesken päivää se on vähän outoa.

Huomenna lähden reissuun maailmalle iltalennolla. Lentäminen jännittää ja ahdistaa. Vaikka tiedän, että se on turvallista, korkeanpaikankammo ja kontrollin menettämisen tunne ovat läsnä. Lisäksi siinä on jotain selittämätöntä, en vain nauti lentämisestä. Parasta onkin lennon aikana keskittyä johonkin ihan muuhun kuin ympäristöön. Hyvä kirja tai elokuva messiin.

Pitäisi pakata. Painunpas tästä siis pakkaamaan, jotta ehtii vielä katsella elokuvaa sen jälkeen.

Enpä muista milloin viimeksi olin yhtä väsynyt kuin nyt. Kello on vasta vähän yli kahdeksan, eikä silmät meinaa pysyä auki. Suomen joukkue voitti kultaa mm-jääkiekossa ja kansa villiintyi bailaamaan läpi yön. Itse olisin halunnut nukkua, mutta Poju jatkoi raikaamista ja autot tööttäilemistään pitkälle aamuyöhön. Keskusta-asumisen iloja.

Nyt ei päässä liiku mitään. Huomiseen.

Sen verran uskomaton juttu, että pitää ikuistaa tännekin. Kiitos Eveliina, päivän paras juttu.

Lauantai-iltana väsyttää armottomasti jo yhdeksän aikaan, joten menen maate. Kymmeneltä unille ja kahdeksalta ylös, eli unta kertyy ihan mukavasti. Aamulla olen energinen. Sunnuntai, lepopäivä.

Tänään illalla Suomen jääkiekkojoukkue voittaa Kanadan ja samalla viidennen kultamitalinsa, jos Olympialaiset lasketaan. En ole penkkiurheilija tai lätkäfani, mutta Suomen jääkiekko-otteluita on aina mukava seurata. Ne ovat nopeatempoisia ja helposti ymmärrettäviä pelejä.

Välissä vähän koodia ja kahvia. Kaksi kirjaa myös taas luettu, arviot Goodreadsissa.

Kello on puoli kaksitoista lauantaina. Purskahdan keittiössä itkuun kahvia ottaessani. Muu perhe on lähtenyt vaateostoksille, sillä ensi viikolla on lasten kevätjuhla. Missaan sen juuri sopivasti ulkomaan reissun vuoksi. Eipä tullut mieleen.

Muutaman päivän ahdistus ja suru purkautuu ulos kerralla. Lapset ovat tapelleet aamulla ja puolison mielialavaihtelut ovat ottaneet voimille. Oma henkinen vointini on heilahdellut tällä viikolla laidasta laitaan, lähinnä kotiolosuhteissa.

Taidan olla erityisherkkä ihminen. Itken helposti. Menen ihan fiiliksiin simppeleistä asioista. Reagoin voimakkaasti asioihin, joita muut eivät huomaa. Uppoudun kirjaan, elokuvaan, koodiin, ajatuksiini. Olen kuin mikäkin ylimääräisillä antureilla höystetty tunneolio, halusin sitä tai en.

Joskus menneisyydessä yritin kovettaa itseäni esimerkiksi alkoholilla ja musiikilla, mutta todellisuudessa olen aina ollut pehmo. Koen herkästi asiat niin fyysisesti kuin henkisestikin, tahdoin sitä tai en. Siksi olen jatkuvasti ahdistunut.

Toisin kuin Myers-Briggsin luonnetyypit (INFJ jne.), Thomas Ericssonin DISC-malli (neljä pääväriä) ja monet muut, erityisherkkyys eli HSP (Highly Sensitive Person) on ilmeisesti jossain määrin tieteellisesti todennettu, vähän samaan tapaan kuin aamuvirkkuus, iltavirkkuus ja epätyypillinen unirytmi. Luonnemääritelmät ovat tosi monesti mutuilua, mutta niillä on hauska leikkiä. Jokainen haluaa kuulla millainen itse on, hyvässä ja pahassa.

Erityisherkkyyttä, eli HSP:tä ei ole minulla koskaan tutkittu, mutta määritelmät osuvat hyvin yksiin. HSP Suomi ry:n sivuilla listataan mm. seuraavat:

Syvällinen tiedon prosessointi

Erityisherkkä ihminen käsittelee havaintoja ja tietoa syvällisesti. Hän miettii eri vaihtoehtoja, vertaa tietoa aiempaan tietoon tai kokemuksiin ja yhdistää ulkoiset ja sisäiset havainnot kokonaisuudeksi.

Kuormitusalttius

Erityisherkkä ihminen stressaantuu liiallisesta aistimus- tai tietomäärästä. Monipuolinen, intensiivinen tai pitkäkestoinen tapahtuma voi viedä hänen voimansa, jotka palautuvat lepäämällä, rajaamalla aistimuksia tai poistumalla tilanteesta.

Vahva eläytymiskyky

Erityisherkän ihmisen tunteet ja tuntemukset voivat olla voimakkaita. Hänellä on kyky liikuttua, vaikuttua ja asettua toisen asemaan helposti.

Tarkka havainnointikyky

Erityisherkän ihmisen aistihavainnot ovat hienovaraisia. Hän tarkkailee sekä ympäristöään että sisäisiä kokemuksiaan, ja tekee niistä tarkkoja havaintoja. Herkän aistit eivät kuitenkaan ole paremmat kuin muilla, vaan kyseessä on hermoston herkkä reagointi.

Testissä sanotaan: ”Jos saat yli 50 pistettä, saatat olla erityisherkkä”. Minun pisteeni: 105.

Kaksikymmentäkolme kirjaa luettu tänä vuonna. Se on enemmän kuin yksi kirja per viikko. Uusimpana otin lukuun Eckhart Tollea ja Irvin D. Yalomia. Koetan päästä absurdeista ahdistuksen aiheista eroon.

Päivän agendalla juoksulenkki, sauna, koodailua, Suomi-USA-jääkiekko-ottelu. Ehtiiköhän edes kaikkea? Tekeminen on hyvästä, mutta taidan tunkea sitä vähän liikaa nyt lauantaille.