Yön hiljaisuus ja pimeys. Tuijotan kattoa. Olen pyörinyt sängyssä melkein yhdeksästä asti, kuusi tuntia. Miksi en saa nukuttua, vaikka olen äärimmäisen väsynyt?

I’ve been asleep in the driver’s seat
I’ve been lost in my head for weeks
Tryin’ to find what it is I need
Too god damned tired to sleep

The Midnight – Gloria

Päätän vieroittaa itseni kofeiinista. Kahvia, Coca-Colaa ja Energiajuomia on tullut vedettyä jostain syystä ihan huomaamatta niin, että päiväsaantiannos on ollut jo pidempään runsaammanpuoleinen. Kahvia heräämisen jälkeen, pari kuppia perään, vähän ennen lounasta ja lounaan jälkeen. Kotona pelatessa Bangia. Ei mikään ihme, että se näkyy lyhyempinä ja huonolaatuisempina yöunina sekä kasvavana ahdistuksena.

Siispä, maanantai olisi täysin kofeiiniton päivä. Kokeilen olla ilman pari viikkoa ja katsoa miten se vaikuttaa.

Olemme ottaneet tavaksi tästä maanantaista eteenpäin tavata yrittäjien porukalla maanantaisin kahdeksalta. Se tarkoittaa minun kohdallani kuudelta heräämistä alkavaan viikkoon. On yllättävän helppoa kiskoa itsensä ylös, mutta väsymys iskee aika pian nousemisen jläkeen. Ilman aamukahvia on vaikeaa olla.

Aamulenkistä saan hieman virtaa, mutta oleellinen puuttuu. Toimistolla nokkaan tuoksahtaa kahvipapu heti aamutuimaan. Lounaan jälkeen iskee heti päänsärky. Tunnistan jomotuksen samanlaisena kuin mitä on ollut joinakin viikonloppuaamuina, jolloin olen jättänyt kahvikupilliset väliin.

Kotona iskee täydellinen energian loppuminen. Silmät meinaavat sulkeutua väkisin jo viideltä iltapäivällä. En meinaa jaksaa mitään. On pakko mennä pötkölleen, katsomaan jotain super-kiinnostavaa telkkarista, jotta pysyisi hereillä. Taidan mennä tänään aikaisin nukkumaan.

Olen selkeästi kofeiiniaddikti, joka kärsii nyt vieroitusoireista. On aika päästää irti. Katsotaan millaisia vaikutuksia tällä on ja jos pärjään ilmankin, voisi miettiä, jos luopuisin kofeiinista kokonaan. En koskaan sano ei koskaan, mutta aika näyttää. Ironista on, että postiluukusta on juuri saapunut uusi erä Caffi-papuja.

On hämmentävää, miten ahdistus on joskus ohikiitävä hetki, mutta joskus jää päiväkausiksi kytemään. Herätessä olo on vielä mitä mainioin, mutta puhelinta vilkaistaessa ahdistus puskee pintaan. Ennen hyökyaaltoa Twitterissä osuu silmään mukavanoloinen video, jossa on väritettyä videokuvaa vuoden 1939 Joensuusta. Jaankin pari ajatusta Niinivirran kanssa siitä, miten kiehtoo ajatus laitteettomasta, seesteisestä elämästä, vaikka olenkin teknologiaihminen.

Twitter ei minua ahdista, päinvastoin, se on enemmänkin minulle pakopaikka omaan ahdistusvapaaseen kuplaani. Olen tehnyt siitä itselleni viihtyisän.

Tänään on lepopäivä. Sunnuntaipäivässäni ei ole juurikaan suunnitelmallisuutta tällä kertaa. Aion koodata ja pelata. Toisin sanoin, enimmäkseen koneella istumista. Siitä minä nautin.

Kelloa katsoessani totean, että jotain on unohtunut. Päivä on mennyt vähän liiankin nopeasti.

Pilvinen ja kylmä päivä. Herään aikaisin, seitsemältä, koska tarkoitus on rientää toimistolle. Enpäs kerrokaan enempää. Aika näyttää.

Elokuvailta venähtää, koska toimistolla onkin liian mukavaa. Energiatasot nollissa.

Huomenna lepopäivä.

Vilkas viikko. Kaikenlaista on päässyt taas tekemään. Hyvin puksuttaa tiimin koodi ja kaikki muukin. Oikein optimistinen fiilis.

Viikonloppuna on tiedossa pitkästä aikaa vähän toimistohommia lauantaiaamuna. Muuten voisikin sitten keskittyä rentoiluun, leffoihin, lenkkeilyyn. Jos saunassa kävisi. Sellaisia hyviä perinteisiä juttuja, niitä samoja, joita on tullut harrastettua muinakin viikonloppuina. Ei kyllä tarvitse mitään kovin kummoista tehdä, jotta saa meikäläisen iloiseksi.

Sushit naamaan ja sitten Overwatchia. Paitsi äiti uhkasi tulla käymään. Ehkä kohta heitän yläfemmat mammalle.

Tänään on huomattavasti parempi päivä kuin eilen. Aamu alkaa aamulenkillä, kuten aina. Lenkin aikana kuuntelen Haruki Murakamin elämänkertaa. Minulla on kirjasta vain äänikirjaversio, joten pysähdyn kotiovella kirjoittamaan lainausta ylös:

Kaikkia ei voi miellyttää. Jopa baaria pyörittäessäni noudatin samaa käytäntöä. Baariin tuli monia asiakkaita. Jos yksi kymmenestä piti paikasta ja sanoi, että hän piti paikasta ja aikoi tulla uudestaan, se riitti. Yritys pysyisi pystyssä, jos yksi kymmenestä olisi kanta-asiakas.

Asian voi ilmaista toisinkin: Ei haitannut, vaikka yhdeksän kymmenestä asiakkaasta ei pitänyt baarista. Tämä oivallus heitti taakan harteiltani. Minun piti pitää vain huolta siitä, että se yksi ihminen, joka piti baaristani, piti siitä todella. Varmistaakseni sen, minun piti tehdä filosofiani ja näkemykseni kertakaikkisen selväksi ja pitää näkemyksistäni kiinni kärsivällisesti, kävi miten kävi. Tämän minä opin yrittäjänä.

Kirjailija Haruki Murakami elämänkertateoksessaan ”Mistä puhun kun puhun juoksemisesta” ajasta jolloin hän oli myynyt menestyneen jazzclubin ja aloitti kolmannen kirjansa kirjoittamista

Jaan lainauksen heti firman Slackiin kollegoille. Se on mielestäni loistava ja kiteyttää omatkin ajatukseni yrittämisestä. Uusin versio Dude.fi-sivuista (vuosimallia 2020) meni siinä kohtaa vähän metsään, että yritimme kumartaa vähän joka suuntaan, samalla tulimme pyllistäneeksi heitä päin, jotka ovat tottuneet dudemaisempaan, rosoisempaan tyyliin. Kokeilu ei kantanut niin suurta hedelmää kuin olisimme toivoneet. Seuraavassa uudistuksessa korjaamme tilanteen.

Olen suhtautunut yrittämiseen aina kuin Murakami. Yrityksen on oltava tekijöidensä näköinen, silloin se menestyy varmiten. Hajuttomuus, mauttomuus ja värittömyys ei kanna pitkälle.

Toimistolla on hyvä meininki. Tänään tahti on leppoisampi. Pääsen lopettamaan hyvissä ajoin ennen viittä. Jatkan tosin hieman kotona työasioiden näppäilyä, mutta koodaamiseen liittymätön liiketoimintapuoli ei tunnu työltä, vaan päinvastoin mukavalta tekemiseltä.

Olen viime aikoina nukkunut liian vähän. Saan unta vasta kahden aikaan ja herään ennen seitsemää. Järjettömän väsyilyn korvaan kofeiinilla. Ei kovin kestävä yhdistelmä, mutta kierrokset on nyt päällä. Koitan rauhoittaa aivoni viimeistään perjantai-iltaan mennessä.

Asiat tuntuvat luistavan. Mielialakäyrät ovat säilyneet jokseekin hyvänä ja ahdistuskin on pysynt hallinnassa. Näillä eväillä eteenpäin.