Tänään on huomattavasti parempi päivä kuin eilen. Aamu alkaa aamulenkillä, kuten aina. Lenkin aikana kuuntelen Haruki Murakamin elämänkertaa. Minulla on kirjasta vain äänikirjaversio, joten pysähdyn kotiovella kirjoittamaan lainausta ylös:

Kaikkia ei voi miellyttää. Jopa baaria pyörittäessäni noudatin samaa käytäntöä. Baariin tuli monia asiakkaita. Jos yksi kymmenestä piti paikasta ja sanoi, että hän piti paikasta ja aikoi tulla uudestaan, se riitti. Yritys pysyisi pystyssä, jos yksi kymmenestä olisi kanta-asiakas.

Asian voi ilmaista toisinkin: Ei haitannut, vaikka yhdeksän kymmenestä asiakkaasta ei pitänyt baarista. Tämä oivallus heitti taakan harteiltani. Minun piti pitää vain huolta siitä, että se yksi ihminen, joka piti baaristani, piti siitä todella. Varmistaakseni sen, minun piti tehdä filosofiani ja näkemykseni kertakaikkisen selväksi ja pitää näkemyksistäni kiinni kärsivällisesti, kävi miten kävi. Tämän minä opin yrittäjänä.

Kirjailija Haruki Murakami elämänkertateoksessaan ”Mistä puhun kun puhun juoksemisesta” ajasta jolloin hän oli myynyt menestyneen jazzclubin ja aloitti kolmannen kirjansa kirjoittamista

Jaan lainauksen heti firman Slackiin kollegoille. Se on mielestäni loistava ja kiteyttää omatkin ajatukseni yrittämisestä. Uusin versio Dude.fi-sivuista (vuosimallia 2020) meni siinä kohtaa vähän metsään, että yritimme kumartaa vähän joka suuntaan, samalla tulimme pyllistäneeksi heitä päin, jotka ovat tottuneet dudemaisempaan, rosoisempaan tyyliin. Kokeilu ei kantanut niin suurta hedelmää kuin olisimme toivoneet. Seuraavassa uudistuksessa korjaamme tilanteen.

Olen suhtautunut yrittämiseen aina kuin Murakami. Yrityksen on oltava tekijöidensä näköinen, silloin se menestyy varmiten. Hajuttomuus, mauttomuus ja värittömyys ei kanna pitkälle.

Toimistolla on hyvä meininki. Tänään tahti on leppoisampi. Pääsen lopettamaan hyvissä ajoin ennen viittä. Jatkan tosin hieman kotona työasioiden näppäilyä, mutta koodaamiseen liittymätön liiketoimintapuoli ei tunnu työltä, vaan päinvastoin mukavalta tekemiseltä.

Olen viime aikoina nukkunut liian vähän. Saan unta vasta kahden aikaan ja herään ennen seitsemää. Järjettömän väsyilyn korvaan kofeiinilla. Ei kovin kestävä yhdistelmä, mutta kierrokset on nyt päällä. Koitan rauhoittaa aivoni viimeistään perjantai-iltaan mennessä.

Asiat tuntuvat luistavan. Mielialakäyrät ovat säilyneet jokseekin hyvänä ja ahdistuskin on pysynt hallinnassa. Näillä eväillä eteenpäin.