Sunnuntai. Tuntuu lauantailta.

Lauantai-ilta on mennyt valvomiseksi. Katson Atlanta-sarjaa kavereiden suosituksesta. Räppäreistä kertova draamasarja ei spekseiltään ole oma juttuni, mutta sen verran moni on kehunut, että päätän antaa mahdollisuuden. Lisäksi Childish Gambino on kolissut ja kovaa siitä lähtien kun Redbone lähti soimaan Jordan Peelen Get Outin (2017) aloituskohtauksessa. Donald Glover on eräänlainen musiikillinen nero rap-maailmassa samaan tapaan kuin Devin Townsend metallipuolella. Hyvää settiä.

Kello on yksi kun mietin nukkumaanmenoa neljännen jakson kohdalla. Ehkä se perjantain ja lauantain välinen kellonympäri nukkuminen sitten kuitenkin antoi energiaa sen verran paljon, ettei tullut vielä illasta uni simmuun. Tai sitten ne perinteiset ruudut päällä liian myöhään.

Herään sunnuntaihin yhdeksän paikkeilla. Hidas aamu. Huomaan puhelinta vilkaistaessani, että Papa Lai on pyytänyt kävelylenkille. Totta kai lähden. Rytkyt ovat pyykkikoneessa, joten joudun etsimään varalenkkivaatteet. Hotkaisen loput aamupalasta naamariin ja lähden ulos. Muistan pihassa, että juomapullo unohtui pöydälle. Pää ei käy ihan täysillä. Kävelen kilometrin ja tajuan, että käsineet olisivat olleet hyvä juttu. Jaahas, sieltähän se Papa tallustaakin jo vastaan. Puhelinta en ole tietenkään taaskaan katsonut. Kotona siellä odottaisi kuuntelematon ääniviesti siitä, että hän on vähän ajoissa ja kävelee vastaan.

Puolessa välissä lenkkiä alkaa särkemään vasenta kantapäätä. Tuntuu hiertymältä tai rakkulalta. Kuvittelen ongelman aiheuttaneen uusi Lenz Multisport-sukka. Kotona kuitenkin huomaan, että juoksukengän kantaosa on alkanut hajoamaan ja kantapääosassa on jo reikä. Reikä on myös kantapään ihossa, sillä noin sentin mittainen rakkula on puhjennut. Pyydän vaimoa avuksi kaatamaan haavaan desinfiointiainetta. Kirvelee niin pirusti. Compeed-laastari paikalleen ja taas mennään. Laastari pysyy saunankin ajan ja pääsen rentoutumaan.

Alunperin ajattelin, että ostan uudet kengät vasta kesällä, mutta kantapää muuttaa nyt tilannetta. Kerroin lenkillä liikkuneeni kengillä 800 kilometriä, mutta enpäs olekaan hetkeen katsonut oikeaa tilastoa. Nyt Stravaa vilkaistaessani huomaan, että näillä kengillä on urheiltu jo yhteensä 1126.2 kilometrin verran. Hillitön määrä alle vuodessa. Onhan se jos siis aikakin Huomenna ostan uudet kengät, ASICSilta uusinta ja parasta, totta kai.

Hyviä juttuja. Elämänmakuisia juttuja. Kyllä se liikunta on tullut jäädäkseen.

Huomenna taas kohti uusia seikkailuja.

Tähän loppuun vielä video kesää odotellessa: