Herään kello 5:55. Olen mennyt nukkumaan yhdeksän aikaan, joten periaatteessa riittävä määrä unta on jo kerätty. Väsyttää kuitenkin vieläkin, joten päätän jatkaa unia.

Seuraavan kerran avaan silmäni yhdeksän aikaan. Unimattoni kertoo, että varsinaista unta on kertynyt kymmenen tuntia ja kuusi minuuttia. Unen laatupisteitä sovellus antaa 79/100. Vihreää näyttävät kesto ja sängystänousemisaika, mutta kaikki muut ovat keltaisella tai punaisella.

Säännöllisyysmittari kertoo, että olen mennyt sänkyyn 1 tunti ja 10 minuuttia aikaisemmin kuin yleensä ja noussut sängystä kaksi tuntia ja neljä minuuttia myöhemmin kuin yleensä. Unen syvyys on myös sovelluksen mielestä huono. Reiluun kymmeneen tuntiin on mahtunut syvää unta ainoastaan tunti ja 27 minuuttia, joka on 14 prosenttia koko unimäärästä. REM-unta yön aikana on kertynyt tunti ja 48 minuuttia, joka on 17% koko yön unimäräästä. Loput 69 prosenttia on kevyttä unta.

”Näyttää siltä, että et palautunut täysin, sillä vain pieni osa yöstäsi on tärkeää syvää unta”, niinpä. Yksi yö ei millään riitä, jos on monta päivää mennyt vajaalla unimäärällä.

Olen tyhjentänyt lauantain ja sunnuntain kalenterini. En aio tehdä mitään ihmeellistä. Nyt on otettava lepoa, myös juoksemisesta. Maanantaista perjantaihin on hyvä kirmailla, viikonloput levätään.

Herättyäni ja aamupalan jälkeen alan katselemaan Tuskan hotelli- ja junalippuja. Vaimo tekee herkullista misokeittoa, jota ryystän kipollisen. Ennen tämän kirjoittamista olen ehtinyt lukea hieman kirjaa ja pelata Overwatchia. Seuraavana vuorossa vähän lisää kirjan lukemista. Ehkä jos jotain taas söisi pikku hiljaa. Rentoa, kuten pitää ollakin.