Aamun lenkkikelit alkavat olla kohdillaan. Aika kuluu nopeasti. Jos eilinen oli timanttinen, tämä päivä on ollut erilainen. Etäpäivä ja hidas startti. Aamu alkaa riitelyllä ja asioiden hoidolla, joista molemmista selviydytään voittajana. Ajoittainen negatiivisuus kuuluu elämään. Ei kaikkea voi aina viedä posin kautta, se ei vain ole yksinkertaisesti mahdollista. Ihminen ei ole kone. Tulee alamäkiä ja ylämäkiä. Se on osa tätä sekoilua.

Vaikka olen saanut nukuttua jälleen yli seitsemän tuntia, jostain syystä unet jäävät tällä kertaa kesken. Päivä lähtee käyntiin niin sanotusti ”väärällä jalalla”. Aamupala antaa uutta energiaa ja kahvikupponen piristää.

Päätän lähteä syömään päivällisen muiden kanssa, vaikka etätoimistolta teenkin. Keskiviikko on nimittäin keittopäivä. Verson kalakeitto on äärettömän hyvää, suosittelen lämpimästi. Ennen lounaalle lompsimista vien taas läjän romurautaa Clas Ohlsonin kierrätyspisteelle. ”Tässä olisi nämä isommat”, tokaisen tiskille. Alkavat varmaan vähitellen muistamaan naaman.

Romun mukana on myös älykelloni Fitbit Ionic, joka recallattiin hiljattain. Kuvittelin, että saisin jonkun nimellisen -20% alennuksen verkkokauppaan, sillä älykellolla alkaa olla jo useampi vuosi ikää. Sain kuitenkin kolmesataa euroa ja -40% alennuksen. Melko kohtuullista! Ostin itselleni uudeksi kelloksi Fitbit Sensen ja vaimolleni Fitbit Versa 3:n.

Lounaan jälkeen ties mitä sälää meinaa tunkea väliin, mutta pystyn pitäytymään aikatauluissani. Päivä osoittautuu oikein mainioksi kokonaisuudeksi.

Nyt olisi taas muutama tunti peliaikaa. Kirjaimellisesti peliaikaa, nimittäin Overwatch kiinnostaa. Ehkä sen jälkeen luen vielä kirjaa. Kello yhdentoista nukkumaanmenoaika on pitänyt tällä viikolla kiitettävästi.