Puoli yhdeksän. Se on ilmeisesti luonnollinen aika herätä juuri minulle. Lauantain ja sunnuntain välinen yö on yleensä viikon ainoa pätkä, jolloin pystyn nukkumaan yhdeksän tuntia hyvälaatuista unta. Kaikkina muina päivinä unimäärä jää liian vähäiseksi. Sentään en herää öisin. Ne uniongelmat, joita minulla joskus oli, tuntuvat nykyään utopialta.

Juha pyytää lenkille. Mukavaa vaihtelua. Ajattelin pitää lepopäivän, mutta sää on hyvä, joten lähden heti aamupalan jälkeen ulos. Järven kiertäminen ja kotiin takaisin kävely menee nopeasti. Kaksi ja puoli tuntia, noin viisitoista kilometriä, kuin siivillä.

Illalla elokuva, ruoanlaittoa, himmailua. Tänäänkin särkee päätä. Johtuu todennäköisesti siitä, että syön liian epäsäännöllisesti liikuntaan nähden, sillä päänsärky iskee aina liikkumisen ja syömisen välissä. Välillä ärsyttää, kun liikuntaa harrastaessa pitäisi syödä koko ajan jotain pientä. Syömisessäni on yhä opeteltavaa. Jos ei muussa niin syömisväleissä.

Huomenna taas työmaalle. Ennen sitä pelaillaanpas vaikka videopelejä.