Otan etäpäivän, jotta ei tarvitse perheneuvolan vuoksi rampata. Pojan asioita. Osalistun yksinäni, koska puolisoni olo on flunssainen. Pohdimme poikani koulunkäyntiä ja hänen toiminnanohjauksen taitojaan.

Näyttää vahvasti siltä, että poikani täytyisi käydä toinen vuosiluokka uudestaan. Hänellä menee koulussa ihan hyvin, mutta riittävät sosiaaliset ja toiminnalliset edellytykset puuttuvat. Mielestäni poikani on fiksu, mutta arka. Kahdeksanvuotias haluaa olla vielä pieni, isin oma poika.

Ymmärrän kuitenkin muiden kannan, kun koulussa pitäisi osata toimia ilman että aina on joku patistamassa. Seuraavaksi tutkitaan sitten neuroepätyypillistä oireyhtymää, autismin kirjoa ja tarkkaavaisuushäiriötä. Viitteitä näihin löytyisi varmasti isästäänkin… Turhauttaa, kun kaikelle pitää olla jokin leima ja nimi. Pojan koko pieni ikä on käytetty toimintaterapiaan, lastenpsykologikäynteihin, puheterapiaan ja vaikka mihin… No, kuten sanon kaikille: Ei kai siinä mitään menetä. Pelataan nämäkin kortit läpi.

Työpäivä sujuu hienosti. Vaikka tekeminen on todella pirstaloitunutta, pystyn keskittymään niihin kahteen pääasiaan mihin pitikin.

Aamun Sunsaman reflektointi (Daily planning) antaa tehtäväksi taas vähän liikaa. Kommenttini:

Semmosta. Aika kiireiseltä näyttää taas. Eiköhän tästä(kin) selvitä.

Pääsen lopettamaan työt kerrankin viiden jälkeen.

Illalla haen tyttären kanssa Postista tilaamani kotelon ja SSD-levyn. Tämän jälkeen asennamme Lotan kanssa tietokoneen. Nörttiperheessä yhteinen aika on koneella istumista, tai sitten niiden kasaamista. Toimii.

Huomenna olisi tarkoitus vaihtaa Peikko-palvelin omaan koteloonsa ja siistiä vihdoin vaatekomero. On hyvä, että on projektia.