Olisipa aina yhtä hiljaista kuin öisin. Kuuntelen tuulen huminaa avoimen ikkunan läpi. Alakaupungin elämä on yllättävän seesteistä lauantain ja sunnuntain välisenä yönä.

Katsomani elokuva vie ajatukset menneeseen. En voi olla ikävöimättä liian nopeasti lähtenyttä isääni, vaikka tapahtuneesta on kulunut yli kolme vuotta. Ei tunnu siltä, että olisi mennyt niin pitkää aikaa. Aivan kuin se olisi tapahtunut tänä vuonna. Se tunne on yhä niin vahvasti läsnä. Ei sitä unohda koskaan.

En edes tiedä miksi lauantain teksti meni näin viime tippaan. Olen ollut tekemättä mitään järkevää. Overwatchia, elokuvia, sarjoja. Uploadin kakkoskausi, Ghostin uusin levy. Eskapismia parhaimmillaan. Lukeminen on jäänyt harmillisen vähälle, kun on ollut muuta tekemistä. Luen silti joka päivä edes kymmenen minuuttia.