Herään sairaaseen päänsärkyyn. Kuin krapulassa olisi. Se vaihtoehto ei kuitenkaan ole mahdollista, sillä olen ollut raittiina 575 päivää. Kurkku on edelleen kipeä. Yskittää. Aamukahvin ja Buranan jälkeen mietin avaisinko työkoneita ollenkaan. Päätä särkee niin, että silmissä sumenee. Ei kannata. Ilmoitan töihin, että en sittenkään tee töitä sairaana.

Puolet päivästä menee sängyllä telkkaria tuijottaen. Lounasaikaan palan halusta puuhata edes jotain, joten alan järjestelemään tavaroitani. Vaimo ampuu kuitenkin siivoushaaveeni alas. Herttainen huolehtija, vaikka olen ainoastaan miesflunssassa.

Toisestakin koronatestistä tulee maailman selkein negatiivinen testitulos. Pakko uskoa.

Illalla on ollut parempi olo, vaikka kurkussa on neulasia. Ainakin kipu on muuttunut ärsytysyskäksi. Paranemisen merkkejä. Huomenna uskaltaudun todennäköisesti jo työhommiin.

Päivän korvamatona nostalgisointia New Kids on the Blockin tahtiin. On muuten bängeri. Menneistä haaveilu istuu hyvin tähän ajankuvaan. Toisipa joku vanhat hyvät ajat takaisin. Tai ainakin ne asiat, jotka olivat paremmin.