Älykäs herätys herättää 5:35. Katson unisin silmin kun tekniikka avaa television automaattisesti TV5:lle. Kampean itseni sängystä ylös, pesen hampaat, valmistan perinteisen aamiaiseni eli jogurttia, marjoja ja mansikka-kaakao-granolaa, kyytipojaksi artesaanikahvia Jura-keittimestä.

Matsi alkaa. Jaksan seurata ensimmäisen kuivahkon erän ja sitten alkaa taas väsyttämään. Yksi kahvikupillinen ei hirveästi auta, joten torkun läpi toisen erän. Kun peli päättyy ja Suomi voittaa, sammutan television ja jatkan unia.

Avaan silmät puolen päivän kieppeillä. Selaan uutiset, siellä on näemmä kansanjuhlat käynnissä.

Jotenkin hyvä fiilis ollut tänään. Saadaan viiden hengen Overwatch-tiimi kasaan ja pelit sujuvat hyvin.

Reddittiä, musiikin kuuntelua, oleilua. Simo Salmisen elämäkerta pian luettu. En mieti nyt huomista. Nyt on nyt. Kohta kahvia ja lisää rentoilua.

Tässä kohtaa déjà vu. Huomaan kirjoittaneeni täysin samalla otsikolla ”Carpe diem” ja samalla artikkelikuvalla itsenäisyyspäivänä 2021. Mitäpä väliä tuolla… Ihminen on omien tapojensa orja. Erona kuitenkin, että tuona päivänä ahdisti. Tänään ahdistus on kerrankin loistanut poissaolollaan. Ei pilata tätä.

Tämä on sitä aitoa palautumista.