Pitkä videopalaveri ohi. Päässä heittää. Hieman venähtää työpäivä. Kirjoitin aamulla Instagramiin:

Nyt on ollut melkoisia koomapäiviä. Mieliala on ollut nollissa. Väkisin rimpuilua. Henkiset voimat jotenkin lopussa. En tiedä tarkkaa syytä, varmaan monen asian summa. Ehkä tämä sääkin vaikuttaa. Loskapaska on perseestä.

Valivali, uliuli. Ei auta, elämä jatkuu.

Päivitys huomataan työpaikallakin. Saan puolen päivän aikaan privaan viestiä. Voin ihan hyvin, kai se on tämä ahdistus, joka vaivaa. Tai sää. Mistä minä tiedän? 02-07 unirytmillä väkisinkin alkaa vaje jossain kohtaa iskemään.

Jyrki Kasvin omaelämäkerta luettu. Hyvä kirja.

On pakko ottaa vielä kofeiiniannos. Tiedän, että tämä on loputon kierre, mutta muuten ei pysy hereillä.