Kahdeskymmeneskahdes aamulenkki sujuu takkuisesti. Jalat ilmoittelevat ensimmäistä kertaa tänä vuonna, että olisikohan jo aika hiljentää. Jatkan silti juoksemista.

Lenkki, kotiin, suihkuun, kahvia, koneelle. Päivä tuntuu eilisen kaltaiselta. Kuin jostain tylsästä elokuvasta, joka toistaa itseään.

Jotenkin nyt ei mikään nappaa, eikä lähde. Ajatukset harhailevat. Joinakin päivinä tuntuu, että asiat etenevät joka rintamalla. Tänään ei tunnu siltä. Tänään ei tunnu miltään.

Huomenna maisemanvaihdos etätoimistolta viralliselle toimistolle. Ehkä perjantai tuo tähän laimeuteen muutosta.