Herätys seitsemältä. Jostain syystä älykäs herätys ei osannut herättää aikaisemmin. Kuusi tuntia ja neljäkymmentäkuusi minuuttia melko hyvää unta. Hampaiden pesu, lenkkivaatteet niskaan otsalamppu pipon päälle ja ulos juoksemaan. On muuten hieman jännempää juosta säkkipimeässä maaseudulla. Ilman otsalamppua ei olisi nähnyt mitään. Kahdenkymmenenneljän asteen pakkasessa hengitys höyrystyi eteenpäin ja haittasi alussa näkyvyyttä. Juoksin kilometrin ja sitten käännyin takaisin, jolloin kokonaismatkaksi muodostui kaksi kilometriä. Hyytävän kylmä ja hieman pelottava juosta pimeällä, mutta niin vain läksin. Huomenna uusiksi.

Klapit loppuivat ja uusia onkin ilmeisesti kuuden kilometrin päässä. Tätä emme voineet ennakoida. Jatkoroikka oli rikki, joten autoa ei saatu lämmitettyä. Muuten aivan mainio majapaikka, mutta näistä tulee hieman miinusta. Jäi takka lämmittämättä ja päivällä tuli sisälläkin hieman kylmä. Onneksi iltaa kohden ilma lauhtui. Paljuun mentäessä olikin enää seitsemän astetta pakkasta. Sitten tuli saunottua, vilvoiteltua ja taas saunottua.

Mukava fiilis tästäkin päivästä. Meillä on huippuporukka koossa. Firman työkalut, codebase, dokumentaatio, front end-puoli, back end-puoli ja kaikki muukin tekkiin liittyvä kehittyi taas huimasti eteenpäin. Jotenkin hyvä fiilis, kun asiat menevät eteenpäin. Ja ennen kaikkea on hyvä ilmapiiri. Tämä on kuin tiivis kaveriporukka, jonka kanssa saa viettää päivittäin laatuaikaa.

Huomenna matkaamme takaisin Jyväskylään.

Tällainen hiljainen ja syrjäinen paikka voisi toimia muulloinkin. Vaatisi vain riittävästi klapeja talvella ja jonkun autokyydin. Voisin hyvin kuvitella kirjoittavani täällä kirjaa omassa rauhassa.

Midnight Smooth Jazz soi. Hetken päästä unten maille, pimeään huoneeseen, säkkipimeään hiljaisuuteen. Kuin kohdussa taas olisi. Jotain upeaa tässä luonnon helmassa olemisessa on. Keskitalvella, keskellä ei-mitään. Ulkona on vain hetken valoisaa, ja sitten niin pimeää, että tuntuu kuin olisi yksin maailmassa.

Elämää, sen paremmassa muodossa.