Yllättävän pitkään nukutti sunnuntaiaamuna, sillä avasin silmät tasan kello kymmenen. Saman tien aamupalalle ja lenkkivaatteet niskaan. Järvi tuli kierrettyä rapsakassa yhdeksän asteen pakkassäässä heti siinä kello yhdentoista hujakoilla. Järven jää oli jäätynyt ja keli oli mukavan valoisa aivan kuin sunnuntaireippailijoita varten tehty. Reilut kolmetoista kilometriä katosi jonnekin jälleen hämmentävän nopeasti. Suomen Jobs ja Wozniak paransivat taas maailmaa aamupäiväkävelyllään. Lenkkiloki löytyy perinteisesti Strava-profiilini alta.
Lenkin jälkeen alkoi orastava päänsärky, vaikka söin ihan perinteisen viidensadan kalorin aamupalan pohjalle. Saman tien neljäsataa grammaa meksikolaista riisiä, tomaattia ja persiljaa naamariin, mutta se ei ollut tarpeeksi viemään jyskytystä pois. Kahvipäänsärystä tuskin vielä on kyse, vaikka pavuista tuleekin jauhatettua Cortado joka aamu, myös viikonloppuisin. Tänä aamuna kahvi jäi kuitenkin väliin ja ehkä lenkki oli liian pitkä aika ilman kofeiinia. Mistä näitä tietää?
Lapset lähtivät äsken luistelemaan. Muistan omasta lapsuudestani talvipakkasilla ulkoilun riemun. En itse lähtenyt mukaan tällä kertaa, sillä oma rauha tuntui houkuttelevammalta. 8- ja 12-vuotias pärjäävät hyvin keskenään.
Paras pakkasmäärä on juuri sellainen, että ei ole liian kylmä, mutta ei liian lauhakaan. Pakkaskelissä on jotain taikaa, etenkin joulun lähestyessä. Ulkoilu tuntuu hyvältä, mutta yhtä mukavalta tuntuu lämmittää saunaa sisätiloissa. Lumi pysyy maassa, päivänvalo tuntuu kirkkaammalta, hengitys raikastuu ja loskapaska pysyttelee poissa.
Loppuillan suunnitelmana on rentoilla, ehkä lukea kirjaa tai katsoa sarjaa, pelailla, olla vaan. Huomenna pitkästä aikaa toimistolle, sillä flunssat on nyt flunssailtu. Torstain jälkeen ollutkin jo aivan normaali olo. Mutta huomista ei mietitä kun tämäkin päivä on vielä kesken.
Ajatukset ovat junnanneet liikaa paikoillaan viikonloppuna ties missä huolissa, mutta tänään on ollut parempi päivä. Päänsärystä huolimatta sunnuntai on ollut tähän asti oikein mukava.