Myrsky on ohi. Taivaan synkkyys väistyy hiljalleen. Pilvipeite repeää ja sen läpi leijuu ensimmäinen valonsäde, joka saavuttaa runnellun pellon pielen. Sen myötä ensimmäinen hento tuulenvire saavuttaa kasvot.

Hyperventiloitumiseen asti puhumista, meidän kesken papatiaa, seuraa hetkettäinen apatia. On haastavaa pusertaa vuosikausien kärsimys neljäänkymmeneenviiteen minuuttiin. Ensi viikolla uusiksi.

Ahdistus. Kuten kaikki, tämänkin sanan alkuperä tulee etymologisesti latinan kielestä, ango. Nykylatinalla ilmaistuna sana on anxietatem, joka on hyvin lähellä englannin sanaa anxiety. Ikuisuusdiagnoosini on yleinen/sekamuotoinen ahdistuneisuus ja sitä lähden nyt taas työstämään. Liian pitkään olen hoitanut ongelmaa lähinnä pitämällä itseni kiireisenä. Tämä on terapiakausistani kolmas kerta. Ensimmäinen oli 2007-2011, toinen 2013-2015 ja nyt kolmas 2021 ja siitä eteenpäin.

Terapiakäynnin jälkeen olen pääni sisällä kuin pieni poika keskellä peltoa juuri myrskyn jälkeen. Nyt pärjää hyvin siihen asti, kun seuraava osuu kohdalle.

Tämän kirjoittaminen tuntui vaikealta. Kellotin yhdeksän minuuttia ja viisikymmentäkuusi sekuntia.