Kaveriryhmässä Telegrammissa keskustellaan siitä miten Twitteristä on tullut ankea paikka. Pitäähän se paikkaansa, mutta sama koskee koko Internetiä. Netissä on ihmisiä enemmän kuin koskaan, joten tottakai se ryönä näkyy eniten. Negatiivisuus saa aikaan provokaatiota, joka aiheuttaa kiivasta keskustelua. Algoritmit rakastavat läyhäämistä ja nostavat ”kohuja” aina uudestaan trendeihin. Ennen nykynetin vitsausta, eli somepalveluiden ”suosituimmat ensin” -lähestymistapaa, öyhötys ei saanut jalansijaa tässä mittakaavassa.

Itse olen ikäisekseni ollut netissä niin pitkään kuin muistan ja elänyt sitä aikaa kun nettiä ei todellakaan tullut jokaisen kotiin. 90-luvulla netissä oli 0-5 prosenttia maailman väestöstä. Vuonna 2021 netissä on peräti 65.6 prosenttia maailman väestöstä (lähde). Ei siis mikään ihme, että myös enemmän idiootteja näkyy linjoilla.

Muunmuassa näistä syistä olen netissä melko paksunahkainen. Minua ei paljon hetkauta, jos näen jotain paskaa. En hirveän usein blokkaile tai hiljennä ketään, koska en mene mukaan ikäviin keskusteluihin, ellei minulla ole todella huono päivä. Niitä ei onneksi ole ollut pitkään aikaan.

Nyrkkisääntö on: Vältä paskaa, jos et halua saada paskaa niskaasi.

Tweettiketju aiheesta:

Näin teet Twitteristä huomattavasti mukavamman paikan:

Tweettaa:

– Meemejä
– Vitsejä
– Positiivisia juttuja
– Kissavideoita
– Kivoja piristäviä vastauksia
– Mitä sulle kuuluu? saa olla huonoakin
– Hyviä biisejä
– Huomioita
– Omia juttuja, joista muillekin iloa
– Berliininmunkki

— Roni Laukkarinen (rolle.social) (@rolle) November 22, 2021

Tuoreimpaan aiheeseeni liittyen nostan edesmenneen isäni kommentin, jonka hän jätti minulle 27. lokakuuta 2017:

Johtuisiko ”innottomuus” siitä, että elämässäsi on nykyään toisenlaista intoa kuin nuorempana? On vähemmän aikaa kirjoitella ”vanhaan malliin”. Pelkästään työ vie lähes kaiken ajan. Loput menee perhe-elämään ja muuhun aktiviteettiin, niin livenä kuin somessa.

Todo-listasi on pitkä, joten asioita joutuu priorisoimaan mitä tekee ja mitä jättää tekemättä. Varmaankin siksi Rollemaa, joka mielestäni eniten on edustanut sinulle henkilökohtaista purkautumiskanavaa, ei enää ole samalla tavalla listan kärjessä, jossa se ehkä oli nuorempana.

Toki Rollemaata edelleen luetaan, sillähän on paljon kävijöitä, vaikka uusia juttuja ei niin tiheään syntyisikään. Hakukone esim. voi heittää sivuillesi nuoria, jotka painiskelevat samanlaisten ongelmien kanssa kuin sinäkin olet painiskellut ja saavat jutuistasi ehkä vertaistukea.

Minäkin käyn kurkkaamassa säännöllisen epäsäännöllisesti, oletko kirjoitellut mitään uutta. Nyt oli kolme uutta juttua viime käynnistäni, josta ei kovin kauan ole :)

PS. Jos joskus kirjoitat elämänkertaa, niin Rollemaassa on paljon materiaalia siihen :)

Miten hyvin hän minut tunsikaan. Onneksi olen noista ajoista saanut kirjoittamisintoni takaisin. Ehkä se ei koskaan kadonnutkaan? Kirjoitin liian ”tavoitteellisesti”, joka nosti kynnyksen tarpeettoman korkeaksi. Kirjaa aloitin kirjoittamaan varsinaisesti vasta vuonna 2020. Ehkä sen elämänkerrankin joskus kirjoitan. Siihen riittänee tosiaan, että ammennan tämän blogin materiaalista ja lisään väleihin sellaista ”rankempaa” materiaalia, josta en ehkä ole kirjoittanut. Kaikki ajallaan.

Post scriptum: Päivä 4 flunssassa. Silti olen töissä, koska en osaa muutakaan. Ei enää paha.