Eilen oli hyvä fiilis fyysisesti. Tänään ei niinkään. Kuten odottaa saattoi, tulin siis kipeäksi. Kurkku ja ontelot menivät yön aikana vinksalleen ja aamuun mennessä olikin niiskutus, yskiminen ja helotus täydessä vauhdissa. Nenä ei sentään ole ollut pahasti tukossa.
No, ei auta valitella. Ei ole mikään ihme saada pöpö kun kolme ihmistä sairastaa samassa tilassa vuorokauden ympäri. Sinkki tai vitamiinit eivät ole mitään ihmelääkkeitä, jotka loisivat Teräsmiehen immuniteetin. Ne ennaltaehkäisevät vain tiettyyn rajaan asti.
Tein silti tänään töitä hieman puolikuntoisena. En suosittele kenellekään. Olenkin siinä suhteessa sairas mies vuoden muinakin päivinä. Satun nimittäin tykkäämään työstäni valtavasti. Se ei aina tunnu työltä. Yrittäjänä kehityshommia tekee myös normaaliksi koetun työajan ulkopuolella aina silloinkun iskee inspiraatio. Onneksi olen viime vuosien aikana saanut pidettyä jonkinlaiset rajat niin, että jää kosolti aikaa tehdä jotain muutakin.
Viikon koodikatselmoinnissa jokaisella kehittäjätiimin jäsenellämme vaikutti olevan loistava viikko. On jotenkin upeaa nähdä miten dudet Dudella kehittyvät päivätasolla. Joka päivä oppii jotain uutta itseään parempien ihmisten seurassa. Aina kun tuntuu, että on jo aallonharjalla toiminnassaan niin on taas uusi rima ylitetty. Se on mahtavaa!
Tänään on kuulemma miestenpäivä. Eipä sitä oikein juhlisteta mitenkään. Olen mies, jippii. Mitä sitten? Paljonko minä pystyinkään moiseen vaikuttamaan.
Viikonloppu saa alkaa. Nyt servulle. Myöhemmin Woltista jotain mättöä ja elokuva. Kerran viikossa voi läskeillä.