Lokikirja

Maanantaihin herätys on odotetusti karu. Yö menee pyöriessä ja yskiessä. Vaikka flunssa ei enää liikaa vaivaakaan, keho ei ole vielä toipunut riittävästi. Aivosumu on valtava.

Ei ihminen pärjää neljän tunnin yöunilla mitenkään päin. Päätä ikään kuin ”vihloo” univajeen myötä.

Vaikka tuottavuus säilyy hyvänä, en ole tyytyväinen tähän maanantaihin. Ei ihan päivä parhaasta päästä. On silti mukavaa palata toimistolle.

Kuudes flunssapäivä, tavallaan. Ei flunssa enää häiritse. Yö menee päin persettä, mutta se johtuu siitä, että en saa aivojani pysähtymään ja lima valuu kurkkua pitkin. Tulee valvottua. Rytmi ei ole kunnossa. Huomenna on luvassa karu herätys ja lähtö työmaalle.

Tänään on syntymäpäiväni. Maltan olla kuuluttamatta tätä faktaa kylillä, mutta kerran vuodessa saa puhua itsestään. Läheisimmät onnittelevat ajoissa. Lotalta saan Fazerin Tyrkisk Peber -pussin ja Remix-maitosuklaalevyn, lempparini, kiitos Lotta! Olen iloinen, että pääsen vihdoin Veeran kanssa kahville, vaikka ihmiset ahdistavatkin. Voisi mennä uudestaankin, vaikka keskellä viikkoa, nimittäin yhden kerran jouduimme skippaamaan molempien sairastelun vuoksi.

En tänäkään vuonna koe tarvitsevani mitään erityistä lahjaa. Minulla on jo kaikkea, ja paljon enemmän. Olen etuoikeutettu. Saan olla kiitollinen siitä, että meillä on tällainen näköalallinen asunto, talouspuoli jo ihan sopivassa kunnossa, ruokaa leivän päälle ja olemme enimmäkseen saaneet olla terveinä.

Toivoisin syntymäpäivänäni vain sitä, että ihmiset vihaisivat vähemmän. Mutta kaikkea ei voi saada. Keskityn vaikutuspiirissäni oleviin asioihin, muuta en voi. Maailma on täynnä katkeruutta, turhautumista ja vihaa. Viha ei ratkaise mitään. Ei edes ”oikeutettu viha” ikäviä ihmisiä tai yrityksiä kohtaan. Viha synnyttää lisää vihaa ja tuhoaa kaikki osapuolet. On rohkeampaa ja viisaampaa kääntää toinen poski ja vastata vihaan ystävällisyydellä. Aion edelleen yrittää. Jos se ei riitä, menen pois. Digitaalisessa maailmassa tämä tarkoittaa hiljentämistä, estämistä tai poistumista luontoon laitteiden ääreltä.

Häviävän hetken ajan jo ikäkriiseilen, mutta minähän olen ikinuori. Mieleeni muistuvat Epikuroksen sanat:

Why should I fear death? If I am, then death is not. If death is, then I am not. Why should I fear that which can only exist when I do not?

Päivän kovin juttu on Rollemaan redesign (jota parhaillaan katselet) ja siihen liittyvä bloggaus.

Aikomuksenani on jatkossa kirjoittaa ”kokopitkiä” enemmänkin.

Viides flunssapäivä. Tänään olo on hieman parempi, tai ainakin luulen niin. Pää on erittäin tukkoinen, enkä pidä tästä yhtään. Se muistuttaa ikävästi dissosiaatioajoistani.

Energiat eivät ole vielä palautuneet niin, että jaksaisin tehdä mitään ihmeellistä, joten pelaan hetken videopelejä ja illalla katsomme elokuvan vaimon kanssa. Innostun myös laittamaan ruokaa, koska en keksi kaupasta mitään järkevää valmista ostettavaa.

En ole varmasti vuoteen tehnyt ruokaa itse. Tiedän, että valmiisiin ruokiin menee paljon rahaa, mutta ei vain ole mitään intressejä miettiä ravintoa. Joskus toivoisin, että olisi keksitty jokin pilleri tai liuos, joka sisältäisi kaiken tarpeellisen. Syöminen ei ole minulle mikään iloa tuova asia, vaan ainainen stressin aihe.

Olen ehkä kummallinen, mutta minulle ruoka on vain polttoainetta. Tuppaan tekemään välillä huonoja valintoja sen takia, että en vain yksinkertaisesti halua suunnitella syömistäni. Tavallaan hyvää on, että en osaa esimerkiksi syödä herkkuja kovin paljon kerralla. Karkkipussikin riittää useammaksi päiväksi, jos ei viikoksi. Toisaalta, sokeri väsyttää helposti.

Hyvää tässä kaikessa on, että migreenit eivät ole vaivanneet. Kipulääkekuuri pitää ne toisaalta ehkä kurissa. Eikä mikään pääse kunnolla triggeröimään, kun on jatkuvasti peiton alla. Saisi tämä sairastelu kyllä silti jo riittää. Maanantai tulee aivan liian pian.

Huomenna olisi kova haave lenkille, mutta voi olla, että en ole vielä tarpeeksi terve. Jos hidasta hölkkää vain hieman, vaikka pari kilometriä.

Neljäs flunssapäivä. Somessa aamun kuulumiset englanniksi. Koska kuumeilu jatkuu, en jaksa nyt pidemmästi kirjoitella. Huomenna uusiksi.

Kolmas flunssapäivä. Olisi kiva touhuilla asioita, mutta ei tässä kohmeessa pysty. Kuuma ja kylmä vuoron perään. Unta sentään kertyi ihan kiitettävästi. En tiedä, onko se pyjaman ansiota, vai helpottaako vointi vihdoin. Huomaan, että flunssassa nekin asiat, joihin normaalisti ei kiinnitä huomiota, tuntuvat epämukavilta. Siksi pyjama auttaa, kun ihoa vasten tuntuu vain vaatekangas. Voi olla, että kaiken hankalalta tuntuminen lisää epämiellyttävien tuntemusten aistikokemuksia. Sanotaan, että kolmas flunssapäivä on ”huippu” ja sitten helpottaa. Toivotaan niin.

Sairastelusta huolimatta raahaudun Linux-koneelleni säätämään Brave Originin kuntoon (ks. somepostaus). Intoudun myös pelaamaan erän Yuri’s Revengeä. Sitten takaisin sängynpohjalle.

Sairastelu on tympeää. Olisinpa taas terve. Pitää muistaa arvostaa terveyttä tervehdyttyään. Terveys ei nimittäin ole mikään itsestäänselvyys.