Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 19 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 17-vuotias.
Päätin taas poiketa legendaarisesti kirjoittelemaan kuulumisia ennen ranskan tuntia. Tänään meillä ei ollut aamulla 8-10 kemian tunteja, koska opettajamme oli tiedemessuilla Helsingissä. Kerrankin sain nukkua pitkään. Eilinen päivä meni nukkuessa. Kun pääsin koulusta, lähdin kitaratunneille ja heti niiden jälkeen menin nukkumaan ja nukahdin heti. Heräsin kahdeksalta johonkin ja olisin jatkanut unia aamuun asti jos minulla ei olisi ollut kuviksen ykköskurssin kaksi työtä tekemättä. Tein työt kädet täristen ja menin yhdeltätoista nukkumaan, tietysti läksyt piti tehdä ja syödäkin jotain.
Nyt olo on sitä mitä on. Edelleen tarvitsisin unta, mutta kyllähän viikonloppuna ehtii nukkua. Viikonloppu on hieno juttu, mutta menee aivan liian nopeasti. Nyt kohta pitää raahautua tuonne ranskan luokkaan, jos vain jaksaisi. Paikatkin on ollut kipeänä, enkä tiedä mistä. Saattaa johtua tiistain kuntosali-voimistelu-päivästä monitoimitalolla. Selkäkin tais mennä siinä trampoliinissa. Olen ottanut muutamia valokuviakin, lähinnä auringonnoususta, sillä tällä säällä ei saa kovin kauniita kuvia. Toivottavasti tämä sade-talvisää loppuu ja alkaisi satamaan kunnolla lunta. Mutta nyt pitää mennä, jaksamista kaikille!
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
