Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 16 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 20-vuotias.
Kuinka voin nyt? Hirveä nälkä, kohta voisin syödä jotakin. Eilen näytin Elinalle vanhoja valokuviani ja naurettiin hassuille ilmeilleni ja mietittiin kuka kumma vanhoissa kuvissa on. Hassua on että kuvat on otettu vuosina 2004-2006, josta ei ole kuin pari hassua vuotta. Elina sitten totesi siinä ohimennen että olen nykyään laihempi. Se yllätti minut. Ajattelin aina että painoni on pysynyt suunnilleen samana.
Syömistottumukseni ovat edelleen retuperällä. Syön kyllä tukevan aterian joka päivä, mutta siihen se sitten jääkin. En syö aamupalaa, en iltapalaa, en välipalaa, ainoastaan täyttävän aterian satunnaisena aikana päivästä. Joskus syön aterian vasta yömyöhään. Vähän riippuu miten jaksan (ja sitähän en ikinä) ja siitä onko minulla tekemistä ja millainen olo minulla on.
Ilman paitaa minulla näkyy kylkiluut ja kun vedän vatsan sisään näytän kamalalta luurangolta. Kädet ovat kuin Paavo Pesusienen. Mutta en oikein lihokaan, vaikka olen oikea herkkusuu. Limsaa on lähes aina jääkaapissa (light on pahaa, sokeria sen olla pitää) ja syön innolla munkkeja ja karkkia. Nykyään liikun harvoin. Kunto ei ole hyvä, mutta ei mikään maailman huonoinkaan.
Minulla ei ole vaakaa, mutta viimeksi kun punnitsin itseni (noin kaksi kuukautta sitten), painoin 58 kiloa. Olen 177cm pitkä. Tällä hetkellä veikkaisin painoani suurinpiirtein samaksi kuin pari kuukautta sitten, mutta toisaalta painoni on ollut 55-60kg aina vuodesta 2004.
Painooni vaikuttaa myös masennus. Masentuneena en syö niin usein enkä niin paljon. Oli aikoja jolloin en edes tuntenut näläntunnetta ja saatoin vain juoda limsaa tai energiajuomaa, koska se on hyvää. Yleensä hiilihappopitoiset juomat tai kofeiini korvasivat ruoan.
Nykyään syön siis mielestäni hyvin, mutta ruumiinpainoni ei vain muutu. En ole pahemmin huolissani, mutta ilman paitaa en kehtaa kaupungilla tai puistossa olla edes kuumimpana kesäpäivänä. Vaikka asialle pitäisi ehkä tehdä jotakin, en jaksa.
Isäni sanoi minulle vielä kun olin teini että ”odota vain kun kasvat aikuiseksi niin kiloja tulee niin että et huomaakaan”. Olen aikuinen toista vuotta, mutta kiloja ei ole vain tullut. Katsotaan kymmenen vuotta eteenpäin niin tilanne on toivon mukaan toinen.
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
