Kuuroja sataa

Juuri kun astuin ovesta alkoi satamaan, kaatamalla. Mutta eipä tuo minua haittaa. Oli hauska näky varmasti kun kävelin kävelykatua ihan samalla tavalla kuin aurinkoisellakin säällä. Ei minua sade haittaa, edes kaatosade. Oli vain pelkästään hauskaa katsella kun ihmiset juoksivat sadetta karkuun katokseen. Kävin Anttilassa asioilla ja takaisin tulessa (yhä satoi) samat ihmiset odottivat yhä saman katoksen alla.

Kävin Subwayssa hakemassa subin, samat ihmiset edelleen odottivat samassa katoksessa vielä kun sain patongin käteeni. Pidän sateesta todella. Paitsi silloin kun on muutenkin kylmä. Kesäsateet on ihania, kunhan ei vain sataisi joka päivä. Suomen ”kesä” tuppaa olemaan aina yhtä sadetta, tai jos ei niin ainakin helteelle on vastapainona aina jonkin verran sadepäiviä. Matalapaine, luonnonlaki. Mutta olipa piristävä suihku.

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 36-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää