Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 12 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 24-vuotias.
Hämmentää miten aika juoksee. Tuntuu että aika valuu läpi sormien. Ei se muuten haittaisikaan, mutta olisi niin paljon kaikkea mielekästä tekemistä. Elämä pyörii oravanpyörää ja joka päivä tuntuu vähän samanlaiselta. Olenkin iltaisin paennut todellisuutta katsomalla elokuvan. Lotta sentään on oppinut pikkuhiljaa nukkumaan paremmin.
Isä soitti tänään Skypellä Thaimaasta. En ole nyt ehtinyt ja jaksanut soittaa sinnepäin, joten oli tosi virkistävää puhua taas pari tuntia isäpaapan kanssa. Siellä meni hyvin ja täälläkin menee ihan hyvin. Elättelen toiveita josko pääsisi siellä käymään joskus.
Lotan uniongelmien vuoksi en ole pahemmin ehtinyt käydä viihteellä yksin. Veeran kanssa olen päässyt pari kertaa syömään ja elokuviin, which is nice. Lotta oli viime viikonlopun mummolassa ja viihtyi siellä erinomaisesti – kuten aina. Hyvä että halusi edes takaisin kotiin, sen verran kivaa hänellä siellä oli.
Monta keikkaa jäänyt sivu suun, mutta ehtii sitä myöhemminkin. Tänään olisi ollut Turmion Kätilöt ja 2 Times Terror Jyväskylän Lutakossa, mutta jäänee väliin. Olen sentään nähnyt molemmat, eikä mahdotonta hinkua paikalle ole. Mutta totta kai toisessa tilanteessa olisin mennyt. Olen itseasiassa jututtanut myös molempia, 2TT:tä Nummirokissa ja kätilöitä FME:ssä, joskin jotakuinkin ovat samaa kokoonpanoa. Viikonloppuna onkin taas FME (jossa Stam1na vie taas pystit), johon en pitkästä aikaa ole nyt menossa. Muutamana aikaisempana vuonna on tullut oltua, pressin edustajana, luonnollisesti. Soulfallenin keikka Loppu Tulee -festareilla taisi jäädä nyt vähäksi aikaa viimeisimmäksi.
Vaikka asiat eivät tunnu etenevän, Lotan ikävaihe tuntuu vähän kuin hallitsevan elämää ja arki kulkee eri tavalla perheen ja työn ehdoilla, tuntuu silti ihan hyvältä. Lapsen kasvatus on ihanaa, ja kasvattaa myös itseäni ihmisenä ja isänä. Olen oivaltanut, että elämää voi elää täysillä, vaikka maailman tietyt rajoitteet (raha, status, terveys, suhteet) elämää pyörittävätkin. Tästäkin tulossa bloggaus myöhemmin, viidenkymmenen muun keskeneräisen tekstin lisäksi… Perheen ulkopuolisia ihmisiä en paljon näe, mutta en tunne olevani yksin. Minulla on perheeni lisäksi ihana Internet, jossa kavereita riittää.
Loppuviikosta on tiedossa vielä perjantaipäivä töitä ja sitten rauhallista perhe-elämää, toivottavasti vähän enemmän unta. Eipä sen kummempia. Ensi viikolla on suunnitelmissa lähteä käymään Helsingissä, Assembly Wintereillä. Jos kiinnostaa tavata siellä, tiedät mistä minut tavoittaa.
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
