Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 12 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 24-vuotias.
Koska arvata saattaa, että en ole ehtinyt bloggailemaan kiireiden vuoksi, olen alkanut pitämään kuvapäiväkirjaa Instagramissa. Kuvia on niin helppo näpsiä missä tahansa, milloin tahansa. Useimmiten tallennan asioita täysin randomina, silloin kun siltä tuntuu tai on hyvä tai huono fiilis. Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, tässä parin viikon kuulumisiani kuvin.
Näihin kuviin sopii vallan mainiosti melankolisen post-rock-poppoon This Will Destroy Youn kappale ”They Move on tracks of Never-ending Light”. Pistäpä soimaan jos omaat Spotifyn:
Otan kuvia lähes päivittäin. Jos joku päivä unohdan, otan seuraavana päivänä useamman. Instagram kyllä näppärä. Kuvien ottaminen on nopeaa ja niistä saa yllättävän eläväisiä.
Suomen kesä on ollut pitkästä aikaa sateisin ja kylmin. Juhannuksena oli lämmin ja kuten tiedät, myöskin muutama päivä heinä-elokuun vaihdetta saatiin nauttia helteestä. Mutta eipä tuo haittaa, tykkään sateen melankoliasta. Saisi jo syksy tulla.
Ellen jo maininnut aiemmin, olen kulkenut pyörällä töihin päivittäin säästääkseni bussikuluissa. Kolmisensataa kilometria plakkarissa muutaman viikon ajalta. Yhteen suuntaan matkaa on 7,2 kilometriä, Google Karttojen mukaan.
Poljen joka aamu töihin musiikkia kuunnellen. Jokainen aamu tuntuu erilaiselta. Pidän tunteesta kuinka maailma herää.
Kävin lenkilläkin (reitin jäljitys tosin katkesi kesken kaiken kun pelleilin kellotaajuuksilla kesken lenkin ja puhelin kaatui):
Sellaisia kuvia tällä kertaa. Instagramista löytyy lisää, en tosiaan kaikkia jaksanut tänne erikseen lisätä. Pistä seurantaan, jos haluat kurkistaa elämääni reaaliajassa. Silloin tällöin postailen kuvia myös blogin puolelle.
Mitä mieltä olet? Tykkäätkö kuvistani? Pitäisikö pitää enemmän päiväkirjaa kuvien kera täällä Rollemaassa? Onko Instagram jees? Ota kantaa ja kommentoi.
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
fmatic
Kiva idea! Kuvatkin välittävät todella paljon tunnetta ja fiiliksiä. Sanonta kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa on aika osuva. Itsellä hieman samansuuntaisia touhuja tosin taltioin vaan itseäni varten. Hurahdin Day One-sovellukseen, joka nykyään sallii liittää myös kuvia. Eli kyseessä on päiväkirjamainen Life journal-sovellus. Näppärä sovellus jonka sisältö synkkautuu kaikkiin iLaitteisiin.
Masennukseen ja alakuloisuuteen taipuvaisena on mukava tuuletella päätään kuvilla ja kirjoituksilla. Terapeuttistakin se on vaikkei niitä kukaan koskaan tule lukemaankaan. Joitain terapeuttisia otoksia ja pään tuuletuksia on joskus näkynyt instagramissakin.
Joten anna vaan kuvia ropista blogiisi. Niistä on mukava lukea rivien välistä fiiliksiä.
Rolle
Sama täällä! Kuvien näpsiminen on terapeuttista ja usein ankeilun keskellä piristyy kun ottaa kuvia. Oli tunnetila sitten mikä hyvänsä. Itsekin näpsin ihan mitä sattuu, ihan randomia, joskus jopa silloin kun olen vihaisella tai ärtyneellä tuulella, kuten kuvistakin saattaa päätellä (tosin nämä sellaiset kyseiset kuvat on lähinnä huumorimielessä otettuja). Usein negatiiviset fiilikset saa jopa vangittua kuvaan. Samalla tavalla kuin musiikin tekemiseen tai kuuntelemiseen. Tai johonkin muuhun vastaavaan.
Day One kuulostaa Pathin tyyppiseltä ratkaisulta. Path jäi itselläni pahasti käyttämättä Instagramin myötä, mutta joskus sitäkin tulee päiviteltyä.
Minäkin näpsin/kirjoitan itseäni varten, mutta kuitenkin julkisesti. Olen kasvanut siihen. Jotenkin minusta tuntuu kivalta että joku näkee tai lukee, niin hyvässä kuin pahassa. Täysin itselleni en enää osaisi.
Kiitos paljon kommentista! Koitan ropistella kuvia aina silloin tällöin! :)