Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 12 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 24-vuotias.
Kaipa täytyy nyt jotain rustata, kun en ole pariin viikkoon kirjoittanut oikein mitään. Näprään jälleen puhelintani, vaikka pitäisi jo olla unten mailla. Tweettiin mahtuu vain 140 kirjainta, joten miksi en kirjoittaisi vähän pidemmästikin.
Krooninen väsymys vaivaa edelleen. En tiedä enteileekö tämä burnista vai mitä. Töitä ja perhettä, mitä sitä muuta ehtii? Kuten joku sanoi telkkarissa: ”Kun työskentelee 40 tuntia päivässä, ei ehdi paljon muuta”, heko heko. Ehdin sentään nähdä rakkaan isäukkoni, ennen kuin lähti talvea karkuun takaisin kotiinsa Thaimaahan.
Sunnuntaina nuorimmainen veljistäni juhli lakkiaisia. Kaikkien lapset olivat kasvaneet hurjasti, mutta enpä olekaan sukulaisianikaan nähnyt pariin vuoteen. Hullua.
Oravanpyörää, töitä, Internetiä. Milloinkohan ehtisi kunnolla levätä? Tai edes virkistyä eri maisemissa? Jyväskylän toimistoltakaan en ole kerinnyt karata tekemään etäpäivää Helsingin mestoilla tai vaikkapa ulkomailla.
Olen nukkunut 5-8h öitä, se ei riitä millään. Univelkaa kertynyt varmasti useita kuukausia.
Muuta sanottavaa ei taida löytyä. Aika sisällötön elämä tällä hetkellä. Persaukista ja ankeaa. Samat jutut päivästä toiseen. Väsymyksen takia ei kiinnosta, eikä jaksa mitään ylimääräistä. Huokaus.
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
fmatic
Näin tää elämä vaan joskus menee kamu ja tässä kun mennään kohti syksyä huomaa itsessään vastaavia väsymisen merkkejä. Syksy kai on sellaista aikaa että alkaa kuuntelemaan enemmän itseään ja toisaalta kai tämä on sellainen vuodenaika jolloin mielen valtaa melankolia. Tsemppiä arkeen! Älä polta kynttilää molemmista päistä. Tiedän tiedän helpommin sanottu kuin tehty kun on duunit, perhearki ja pitäis keritä joka paikkaan ja vuorokaudesta loppuu tunnit. Onneks ihminen on suunniteltu siten, että kroppa ottaa sen levon mitä se tarvitsee ennemmin tai myöhemmin. Väsymystä ei tarvitse säikähtää eikä kokea huonoa omaatuntoa.
Rolle
Kiitos tsemppaavasta kommentista. Joo, eiköhän tämä tästä. Joskus vaan tilanteiden kanssa tulee vielä sellaistakin että kaiken väsymyksen keskeltä pitäisi puristaa lisää voimia jotta saa asioita ratkaistua. On käynyt niinkin että parempi puolisko on loukkaantunut pelkän väsymyksen takia. Mutta näistä selvitään.
Syksy tosiaan taitaa väsyttää. Ja onpahan käynyt niinkin, että olen nukahtanut ”vahingossa” sohvalle, että ihan oikeassa olet, kroppa ottaa tarvitsemansa levon ennemmin tai myöhemmin.
hullujusa
Tsemii sinne Rolle, hyvä siit tulee! Syksy on vaa vähä väsynyttä ja saa ollakkin. Reeniä ja vitamiineja naamarii.. avot!