Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 16 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 20-vuotias.
Kevät! Jotenkin olen älyttömän pirteä ja iloinen, eikä ole epäilystäkään etteikö se johtuisi auringonpaisteesta ja lämmöstä ja lumen sulamisen näkemisestä. Noin kolmen tunnin unimäärään nähden olen tänään pirteämpi kuin koskaan. Heräsin 7.45, mutta päätin piinata itseäni painamalla torkkua nelisen kertaa putkeen jokainen-minuutti-unta-on-tärkeä -meiningillä. Pääsin ylös sängystä 8.45, puin vaatteet päälle ja menin pesemään hampaat ja lävistyksen. Yön aikana oli kertynyt vähän tahmaa lävistyskohtaan, enkä halua että se tulehtuu. Vähän ollut arka muutenkin. Peseytymisen jälkeen herätin Veeran ja lähdin töihin. Aamut ovat minulle vaikeita, yleensä en jaksa muuta kuin pukea päälle ja lähteä töihin. Aamuisin ärsyttää ja tulee hirveä ikävä lähtiessä. Onneksi rakkaan hymy ja halaus luo parempaa mieltä alkaneeseen päivään.
Vaikka ikävä raastoi matkalla töihin, hymy pilkahti pian suupielestä kun näin auringon valaisevan hiekkaisia katuja ja sulavia lumipenkkoja. Kesä tulee! Ilma oli raikasta ja hiukset hulmusivat tuulessa. Laskin mäkiä alas ja lauleskelin tuttuja metalliveisuja, joita iPodini suolti tärykalvooni. Tuntuu että ensimmäiset kunnon kevätpäivät ovat käsillä. Asteita on yli kymmenen ja linnut visertävät jo. Ihanaa!
Pian olinkin jo töissä. Menin hissillä viidenteen kerrokseen ja kävelin toimistolleni. Avasin toimiston oven, jossa ei vieläkään ole ketään itseni lisäksi. Entinen työkaverini Mika lopetti työt Agoralla viime perjantaina eikä uutta kaveria ole tullut tilalle. Toimisto on jotenkin hiljainen. Kahden koneen näytöllä lukee ”DBAN Successful. All selected disks have been wiped” mikä saa tuntumaan kuin olisin töissä salaisessa poliisissa, nimittäin kaikki materiaali on pyyhitty sileäksi noilta kyseisiltä kiintolevyiltä. Tietoturvamateriaalia…
Yhdeltätoista lähdin ulos ja kävin Veeran kanssa kävelyllä ja syömässä. Veera hymyili paljon ja näytti niin pirteältä, mikä sai minut iloiseksi. Veera jatkoi ostoksia kun lähdin polkemaan takaisin töihin. On se niin mukavaa kun töistä keskustaan on matkaa alle 10 minuuttia.
Iltapäivä. Jyunetissä oli verkko-ongelmia neljän jälkeen enkä päässyt enää nettiin, joten jouduin lähtemään töistä. Uusi kahviautomaatti suoltaa hirveästi poroja, joten joudun vaihtamaan pussin joka päivä lähtiessäni töistä. Joten vaihdoin. Ja lähdin. Kunpa joka päivä olisi yhtä kivaa työskennellä. Toivottavasti aurinko pysyy taivaalla ainakin lokakuuhun asti.
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
